Oluthuone 60 20.9.2014

Herätys tapahtui liian aikaisin ja liian mukavasta pedistä. Edellisenä iltana soitettu Hevimestan keikka painoi kropassa ja pienet rokkarin alut olivat saastuttaneet hotellihuoneen ilmatilan yön aikana. Onneksi tiedossa oli mainio ja virkistävä hotelliaamiainen ennen tienpäälle siirtymistä!

Aamupalalla Oulussa

Aamupalalla Oulussa


Koska olimme vähäsen edellä aikataulusta, päätimme etsiä Oulusta musiikkiliikkeen, josta saimme Masalle uuden kitarahihnan edellisenä iltana rikkoutuneen tilalle. Löysimme myös levykaupan, josta haimme pelastusta tulevalle ajotaipaleelle kohti Kokemäkeä. Tuoreet levylöydökset aiheuttivat myös Megadethin Risk -levylle pikaisen lentomatkan vuokra-automme kabiinin halki ja aina ikkunasta ulos asti.

Pienen univajeen takia ajomatka Oulusta kokemäelle oli vähintäänkin levoton ja juttujen taso sitä luokkaa, että nykyaikainen reality-tv:kin vaikuttaa laatuviihteeltä sen rinnalla. Onneksi kepeän tunnelman lannisti risteysalueelle salakavalasti sijoitettu photo booth, jonka ottama kuva oli yllättävän kallis.

Lopulta päädyimme Kokemäelle, jossa totesimme olevan Pienin lava, missä kuunaan olemme soittaneet. Sen ei annettu lannistaa, joten kasasimme kamat ja jäimme odottamaan illan ääniaalloista yleisön suuntaan vastannutta henkilöä paikalle, jotta saisimme soundcheckin käyntiin.

Checkin jälkeen siirryimme takahuoneeseen odottelemaan illan vetoa ja totesimme yhdessä ja erikseen, että ihmisiä valuu paikalle ihan jumalaton määrä. Pieni Oluthuone oli loppujenlopuksi aivan piukassa paikallisia ja tämä jos mikä lämmitti soittajien mieltä! Keikka soitettiin läpi vailla sen suurempia kommelluksia ja tunnelma oli huomattavasti Oulun keikkaa rennompi. Keikan jälkeen aukesi korkit ja rento jutustelu paikallisten kanssa jatkui lähes pilkkuun asti, jolloin suoritimme pikaisen kamojen purun ja (lähes kaikki) poistuivat Kokemäeltä vihdoinkin kotiin.

Toivottavasti saamme mahdollisuuden tehdä tämänkaltaisia Road Trippejä useamminkin! Tällaisessa reissaamisessa tällä porukalla on kyllä mahtava luokkaretkitunnelma ja uusissa paikoissa on älyttömän siistiä soittaa! Tosin jos viikonlopun reissun jälkeen on niin puhki kuin itse olin, miten ihmeessä jotkut jaksaa vetää useamman kuukauden rundeja? Pistetään harjoittelun puutteen piikkiin…

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Hevimesta 19.9.2014

Tervehdys rakkaat internetin kuuntelijat!

Yritän tässä muistella parin kuukauden takaista Oulunreissuamme, joka on laiskuuttani jäänyt arkistoimatta. Toivottavasti jotain kirjoittamisen arvoista ko. reissusta kuitenkin mieleen on jäänyt! Tämä keikka tuli melko nopealla aikataululla Bad New Musicin kautta, mutta onneksi kaikilla aikataulut natsasi ja käytännön järjestelytkin saatiin ajoissa hoidettua.

Keikkamyyjämme Arska sai meille sumplittua vielä lauantaille keikan Kokemäelle, joten eeppinen viikonloppu oli tiedossa! Ahdoimme torstai-iltana liian paljon tavaraa liian pieneen vuokra-autoon ja suuntasimme perjantaiaamuna kananhuudon aikaan tien päälle.

Road Tripin tunnelmia..

Road Tripin tunnelmia..


Auton cd-soitin ei aluksi toiminut, mutta plektrojen, hyvien hermojen ja pyhän hengen avulla mokoma vekotin saatiin pysymään päällä. Tässä kohtaa huomasimme, että ketään ei ottanut yhtäkään CD-levyä mukaan ja katkennut radioantenni välitti huonolla kuuluvuudella pelkästään merisäätä ja metsäradiota. Onneksi hanskalokerosta löytyi kokonaista kaksi levyä joltain (luultavasti kuurolta) unohtuneena. Toinen oli kokoelma 50-luvun rokettirollia, jolla lähdimme liikkeelle. Kolme varttia samaa läskibassokuviota ja beboblalunaa kuunneltuamme pidimme kriisipalavarin, jossa päätimme suorittaa nopean äänilevyn vaihdon. Toinen levy oli Megadethin paskin albumi Risk, joka hampaita kiristellen kuunneltiin läpi, koska ei ollut muutakaan.

Loputtoman ajomatkan jälkeen saavuimme Ouluun, josta Hevimesta löytyi yllättävän helposti. Aloitimme roudauksen ja totesimme tilan olevan mitä mainioin paikka soittaa rockenrollia. Ääni ja valokalusto oli vähintäänkin riittävä ja lavalla oli ihan kivasti tilaakin, joskin keskellä lavaa oleva tolppa vähän jarrutti Iron Maiden -sprinttejä lavan halki. Checkki saatiin raavittua mukavasti läpi ja päästimme illalla ensin esiintyvän, paikallisen V.E.O.Min tekemään omaa checkkiään.

Soundcheckin jälkeen menimme ensimmäistä kertaa bändin historiassa hotellihuoneeseen odottelemaan iltaa. Voi veljet mitä rokkikukkoilua! Kävimme Bad New Musicin Oulun päässä keikkamyyntiä tekevän Tonin kanssa syömässä, jonka jälkeen painelimme katsomaan V.E.O.Min keikkaa. Äijät soittelivat makoisaa riffirokkia ja metallia. Joukossa oli myös muutama tyylikäs coverkiskaisukin, jotka saivat kivasti jalkoja tamppaamaan lattiaan!

V.E.O.Min lopetettua settinsä, oli aika suorittaa nopea vaihto. Kamat saatiin nopsasti iskuun ja jätkät suuntasivat yläkertaan halailemaan ja tsemppaamaan toisiaan keikkaa varten. Keikka lähti mukavasti liikenteeseen, mutta pian selvisi, että paikanpäälle ei ollut saapunut kovinkaan paljon ihmisiä ja lavan edustalla oli varsin hiljasta. Sen ei annettu häiritä!

Setin alkuvaiheissa Matilta katkesi kitarasta hihna, jolloinka Matti soitti loppukeikan Pasin varakitaralla, millä ei ollut ikinä ennen soittanut yhtäkään biisiä. Hyvin Matti kuitenkin urakasta suoriutui vaikkakin keikan jälkeen oli lähellä ettei ko. Jackson mennyt näytöstyyliin palasiksi Hevimestan stagen turva-aitaan. Loppukeikasta porukkaa sentään vähän jalkautui lavan edustalle ja hymyä aiheutti varsinkin erään hyvin kyseenalaisessa juhlakunnossa olevan paikallisen alkuasukkaan koreografia, jossa vauhtia haettiin välillä ihan lattiakosketuksesta asti.

Keikan jälkeen suoritettiin pikainen purku ja auto vietiin parkkiin, jolloin allekirjoittanutkin sai nautittua muutaman hyvin ansaitun ohrapirtelön ennen nukkumaanmenoa.

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

RokBar 6.9.2014

Mitä tästäkin illasta nyt kirjottais. Mahtavata oli taas kerran! RokBar on helposti Turun asiallisin baari!! Tunnelma on aina kuin kotiin menisi (hyvään kotiin?) ja henkilökunta on mitä mainiointa!

Tällä kertaa saimme kunnian toimia Doom Unitin lämppärinä, joten odotettavissa oli, että urallaan jo pitserian nurkkia kiertävästä demobändistä vähän pidemmälle tarponut pumppu tulee vetämään RokBarin joka nurkkaa myöten täyteen! Voi veljet, että kutkutti!

Sen lisäksi, että Doom Unitilla on rosterissaan kasa radiohittejä ja ukkojen saundi on täyttä terästä, he osoittautuivat mielettömän mukaviksi ihmishenkilöiksi. Soundcheckistä alkaen tuntui yhteinen sävel löytyvän äijien kanssa ja touhuaminen hyvässä seurassa oli parasta! Saimme myös lainata Doomien soittokamoja ja voi pojat että Mesa Boogien kaapit potki!!

Meidän keikka alkoi kovalla rypistyksellä, mutta ilmassa oli pientä ylilatautumisen hajua joka sai sormet taas eksymään väärille laatikoille ja kompit kääntymään. Yleisö oli kaikesta huolimatta kivasti mukana, joten eiköhän meidän lämppäripesti tullut täytettyä!

Koska keikka alkoi jo 2300, jäi meille kerrankin arvokasta peliaikaa baarin puolella! Paikanpäällä oli taas lauma ystäviä ja tuttuja, joten tuli komeasti juhlittua pilkkuun asti!

Nyt tämä runoilijapoika painuu nukkumaan. Aamulla lähdetään ennen metsonlentoa keikalle Ouluun!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Portti 16.8.2014

Hämeenkatu, tuo Turun Broadway! Tämänkertaisen Rock’n’Roll aktin eksakti lokaatio sijoittui juurikin tuonne vanhan pääkaupunkimme Sunset Stripille ja sen legendaariseen rokkiluolaan, Porttiin. Mukana menossa oli Rust n’ Rage -niminen loistava yhtye, jonka bongasimme Koff Rock kilpailusta ja pyysimme jätkiä meidän kanssa Porttiin villitsemään nuorisoa.

Ilta eteni totuttuun tapaan ylipitkäksi venyneellä kasauksella ja checkillä, jonka jälkeen alkoi jälleen loputon odottaminen. Odottaminen kuitenkin palkittiin, koska ekana lauteille astunut Rust n’ Rage soitti mielettömän hyvän keikan! Porista kotoisin oleva bändi iski nälkäisen yleisön tanssijalkoihin kuin Indiana Jonesin ruoska natsiupseerin ukkomauseriin ja kansa vaati bändiltä kiivaasti encorea keikan päätteeksi!

Rustien keikan jälkeen juhlakansa tuntui olevan nälkäinen ja oman keikan alkua ei meinannut millään malttaa odotella. Latasimme bäkkärillä itsemme täyteen intoa ja painelimme hirveiden aplodien saattelemana ”lavalle”, joka portissa oli pieni kuin buddhamunkin perse. Se ei kuitenkaan menoa haitannut! Yleisö lauloi joitain biisejä niin kovaa mukana, että PA jäi jalkoihin!!

Viimeinen biisi oli tuttuun tapaan Blitzkrieg Bob, mutta tällä kertaa yleisö ryntäsi lavalle laulamaan ja siitähän ne bileet vasta alkoi! Loppuillasta en muista mitn.

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Moision Olkkari 26.4.14

Tuona aamuna kuusi uudisraivaajaa ratsastivat hiljaa ruosteisella rautahevosella aamuauringon hohtaessa uhkaavana horisontissa. Heidän uurteisilta kasvoiltaan saattoi aistia jännittyneen tunnelman, jota ei rikkonut edes rautahevosen uumenista korviin raskaana kantautuva Heavy Metal musiikki. Heistä jokainen tiesi mitä tuleman pitää, joten turhia sanoja ei tarvittu. Viimein, lähes loputtoman matkanteon jälkeen kuusikko saapui määränpäähän ja nousi ratsailta. He asettuivat huomaamattaan riviin ja nostivat katseensa yhtäaikaisesti saluunan oven yläpuolella olevaan kylttiin. Hatut päistänsä ottaen he lukivat kyltistä tekstin, ”Moision Olkkari”.

Miehet astuivat sisään saluunaan ja ohittivat kuluneen pokeripöydän, jossa lähikylästä saapunut mainari hävisi valtaukseltaan löytyneitä kultahippujaan. Raudanluja kuusikko suuntasi varmoin askelin tiskille, jonka ääressä kyyppari toivotti heidät koruttomasti tervetulleeksi. ”Illan kamariorkesteri saapui, laske olutta!” -käski uhkaavalla äänenpainolla kuudesta miehestä isoin, Peter Goatriver. Kyyppari murahti ja alkoi laskemaan janoiselle trubaduurille tuota maltaista, kylmää juomaa ilmoittaen, ettei luuttuja ja ämyreitä sovi alkaa vielä estraadille kantamaan, koska kohta alkaisi provinssinmestaruusottelu kansallisurheilulajissa, jota paikalliset alkuasukkaat olivat saapuneet sankoin joukoin saluunan näköradiosta seuraamaan.

Kuusi kohtalonkourimaa desperadopelimannia päättivät siirtyä viereiseen tavernaan syömään illallista ja odottelemaan otteluiden päättymistä. Kun ikuisuuksiin venynyt urheilujuhla saatiin näköradiosta sammumaan, aloitti pelimannit valmistelun illan esitystä varten. Hikoilevat miehet kantoivan tuskasta vääristynein kasvoin painavia äänilaitteita ja hilavitkuttimia rautahevosen sisuksista estradille ja alkoivat pystyttämään tuomiopäivän metelikoneita saluunan kanta-asiakkaiden ihmetellessä. Kun härvelit oli kasassa, aloitti kamariorkesterin rummunlyöjä Clas Chesterfield helvetillisen takomisen ja äänensekoittajalla toiminut orkesterin äänenpaineista vastannut Dan Borgstone sääti vipujen ja laitteiden avulla tämän kapellin siedettävän kuuloiseksi. Kun Clas sai lyömäsoittimiensa kunnon todettua, kävi vielä loputkin pelimanneista säätämässä oman luuttunsa ja äänihaavinsa esityskuntoon.

Mölyvälineet saluunan orkesterikorokkeella

Mölyvälineet saluunan orkesterikorokkeella


Orkesterin desperadot miehittivät äänenpainetarkistuksen jälkeen baarin takahuoneen, jossa ilma seisoi kuin juhannussalko pakkasyönä. Siellä miehet odottivat illan esitystä jännittyneinä kuin tähystäjän niska. Yhtyeen keskimmäinen luutunräplääjä Ron Grover lähti viemään rummunlyöjä Clasin rautahevosen talliin, jotta Clas saisi nautittua illan viskiannoksensa jännityksen hälventämiseksi. Tämän jälkeen hikisessä takahuoneessa alkoi kohota se kaiuan kaivattu tunnelma.

Kello alkoi lähentelemään puoltayötä kuin Katolinen pappi kuoripoikaa, joten desperadojen oli aika astua estradille. Jännittyneet miehet tarttuivat soittimiinsa ja rummunhakkaaja Clas laski ensimmäisen lauluesityksen käyntiin. Performanssi oli alkanut. Orkesterikorokkeelta huomasi välittömästi, että tuttuja kasvoja ei ollut paikalla kuin kourallinen, mutta soittomiesten ihmeeksi paikalliset alku-asukkaat olivat ryhtyneet raivoisaan ilonpitoon. Paikalliset löivät käsiä yhteen ja laittoivat jalalla koreaksi kuin ensihumalaa juovat marakatit! Tämä piiskasi lopunkin väsymyksen ja jännityksen desperadojen harteilta ja he soittivat luuttujaan ja ämpäreitään henkiensä edestä! Orkesterin isoimmalla luutulla veivannut, alataajuuksien säälimätön kurittaja Andy Black veivasi soittimestaan säveliä suoraan juhlayleisön tanssijalkoihin serkkunsa Paz Blackin laulaessa paikallisten naaraiden pikkuhousuja märiksi!

Kun villi show oli päättynyt, alkoi tuossa yhtäkkiä maailman mukavimmaksi paikaksi muuttuneessa takahuoneessa juhlat! Tulilientä meni ja meno kävi hurjaksi! Yksi toisensa jälkeen desperadot katosivat yöhön jättäen jälkeensä nyyhkyttäviä kaunottaria. Huhut kertovat, että orkesterin vasemmasta luutusta vastannut Matt Black olisi jonkun kaksijalkaisen saluunasta mukaansakin kaapannut. Mutta huhut ovat huhuja…niistä huolimatta tämä tarina on tosi!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

StreetBar95 28.3.2014

Kolmas kerta StreetBarissa vuoden sisään, MIKÄ ETTEI! Me ei olla soitettu striitissä vielä yhtään huonoa keikkaa, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Illan epistolana oli legendaarisen vanhan rouvan supporttibileet, joiden tarkoitus oli kerätä varoja bussin pitämiseksi keikkakunnossa vielä vuosia. Rouva on kuljettanut legendaarisia Varsinais-Suomalaisia yhtyeitä aina Bogart Companysta Sigiin. Myös erään State of Emergency -nimisen yhtyeen jäsenet ovat kuluttaneet persettään bussin penkeillä.

Mukana meiningeissä oli Kosken nuoret hurjat, Kodittomat, joita olimme tapahtuman järjestäjälle suositelleet illan toiseksi bändiksi ja jumankekka, että Kodittomat hoitivat oman slottinsa miehekkäästi! Soundcheckkiä varjosti perjantaibingon aiheuttama aikataulun kireys, mutta tsekit saatiin puljattua mukavasti bingon ja baarivisan molemmin puolin.

Kodittomat, eli ”Kädettömät” aloittivat illan väkevällä rässimetallilla, jossa oli aistittavissa myös mausteita perinteisemmästä rokista ja punkista. Allekirjoittanut katsoi keikan haltioissaan eturivistä ja pyöritteli niskan jumiin jo ennen omaa vetoa. Ei haittaa! Kodittomilla oli seuraavana päivänä keikka Turku Bandstandin finaalissa Klubilla, joissa poijjaat tulivatkin hienosti toiseksi ja pokkasivat Turku Rock Academy -jäsenyyden takataskuihinsa!

Kello läheni puolta yötä ja oli meidän vedon vuoro. Lavalle meno tuntui melko epämukavalta Kodittomien keikan jälkeen, koska heidän akti ei kyllä jättänyt ketään kylmäksi. Alkukeikka sujuikin meiltä vähän kankeasti soiton ollessa melko epäskarppia, mutta muutaman biisin jälkeen alkoi nivelet luistaa ja meininki kohota. Jätimme muutaman hitaamman biisin tällä kertaa pois settilistasta, joten setti oli melko riehakas alusta loppuun, joka näkyi myös meiningissä! Bändi oli loppukeikkaa kohden jo liekeissä ja ilta huipentui jälleen kerran Blizkrieg Bobin aikana tapahtuneeseen laulutaiteilijan Crowd Surfiin! Rock’N’Roll!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

1 2 3