AnnoDomini 2015

Olen pahoillani päiväkirja. Olen laiminlyönyt sinua rajusti viimeaikoina.

Viimeksi SoE:n blogiin on avauduttu levynjulkkarikeikan tiimoilta, joka ehkä olikin sen sortin kliimaksi ja ehdottomasti koko vuoden kohokohta, että kirjoitusmotivaatiota on ollut sen jälkeen hieman vaikeaa löytää muista tämän vuoden tapahtumista. Olemme soittaneet kuitenkin Klubin keikan jälkeen 16 kappaletta mitä mainiompia keikkoja ympäri eteläistä Suomea, ehkä yritän nyt syksyn pimeyden rauhoittamana muistella highlightejä niistä.

Koska ulkona on raikkaan jouluinen ilma, joka perinteisesti muistuttaa avointa mustaa hautaa, palaa mieleen kesän paras (ja ainut) festarikeikka! Auran Olutfestarit tutustutti meidät Action Dropin (eli touhutipan) konkkaronkkaan, joiden kanssa sovimme myös jatkotreffit Lahteen, Ten Dollars Saloon -ravintolaan. Mukavaa porukkaa ja tarttuvaa raskaampaa rokkia/metallia! Tämän harrastuksen ehdottomasti siisteimpiä juttuja on soittaa keikkoja yhdessä muiden ”matkaa aloittelevien” bändien kanssa! Luokkaretkitunnelma on aina taattu!

Mieleen on jäänyt myös vastaanotto Salon Prockiksessa syksyllä. Oli mahtava lukea Prockiksen FB-seinältä, miten he pitävät SoE:ta kummibändinään ja odottavat meiltä menestystä ja isoja lavoja tulevaisuudessa! Toivottavasti Prockiksen omistajavaihdos ei lopeta erittäin asiallista livetoimintaa Salossa! Tällaiset pienemmät lavat ovat elintärkeitä aloitteleville bändeille ja tunnelma on Prockiksessa ollut aina aivan loistava! Pienen lisämausteen syksyn Salon reissuun teki tietysti Halloween, johon panostimme suttaamalla naamoihimme maalarinvalkoista.

Halloweenmöröt lauteilla!

Halloweenmöröt lauteilla!


Tähän vuoteen mahtuu myös lukuisia muita maininnan arvoisia keikkoja ja tapahtumia, joissa olemme saaneet kunnian toteuttaa itseämme! Pakko mainita esimerkiksi Lammin Hovin aivan loistavat puitteet bänditouhuille! Lavalla on siellä kokoa kuin elysé-areenalla ja bäkkärinä toimii kokonainen asuinhuoneisto. Tänä vuonna olemme tarkoituksella soittaneet hieman vähemmän Turussa ja yrittäneet levittää SoEttelun ilosanomaa vähän laajemmalle alueelle, jottei aina samojen naamojen tarvitse täyttää eturiviä velvollisuudentuskissaan. 😀

Vuoden viimeinen rykäisy rälläteltiin Porissa, joka oli tarkoitus laittaa totaalisen sekaisin. Paikanpäälle päästyämme tosin muistimme, että porilaiset ovat jo valmiiksi sekaisin, joten päädyimme soittamaan vain perhanan kovan keikan. Porissa olimme Rock For Zanzibar -tapahtumassa tutuksi tulleen Serpicon vieraana. Jälleen kerran oli mukavaa touhuta rokkihommia isolla porukalla ja tekemisen meiningillä!

Ensivuoteen on jo joitain keikkoja sovittu, joista tiedotamme syssymmällä tarkemmin. Vuonna 2016 olisi tarkoitus myös aktivoitua jälleen studio-osastolla, mutta mitä ja milloin? Sen tiedotamme mystisesti myöhemmin! 😉 State of Emergency toivottaa blogin kuuntelijoille raskasta joulua ja toiverikasta uuttavuotta! Eläkäähän ihmisiksi!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Moision Olkkari 26.4.14

Tuona aamuna kuusi uudisraivaajaa ratsastivat hiljaa ruosteisella rautahevosella aamuauringon hohtaessa uhkaavana horisontissa. Heidän uurteisilta kasvoiltaan saattoi aistia jännittyneen tunnelman, jota ei rikkonut edes rautahevosen uumenista korviin raskaana kantautuva Heavy Metal musiikki. Heistä jokainen tiesi mitä tuleman pitää, joten turhia sanoja ei tarvittu. Viimein, lähes loputtoman matkanteon jälkeen kuusikko saapui määränpäähän ja nousi ratsailta. He asettuivat huomaamattaan riviin ja nostivat katseensa yhtäaikaisesti saluunan oven yläpuolella olevaan kylttiin. Hatut päistänsä ottaen he lukivat kyltistä tekstin, ”Moision Olkkari”.

Miehet astuivat sisään saluunaan ja ohittivat kuluneen pokeripöydän, jossa lähikylästä saapunut mainari hävisi valtaukseltaan löytyneitä kultahippujaan. Raudanluja kuusikko suuntasi varmoin askelin tiskille, jonka ääressä kyyppari toivotti heidät koruttomasti tervetulleeksi. ”Illan kamariorkesteri saapui, laske olutta!” -käski uhkaavalla äänenpainolla kuudesta miehestä isoin, Peter Goatriver. Kyyppari murahti ja alkoi laskemaan janoiselle trubaduurille tuota maltaista, kylmää juomaa ilmoittaen, ettei luuttuja ja ämyreitä sovi alkaa vielä estraadille kantamaan, koska kohta alkaisi provinssinmestaruusottelu kansallisurheilulajissa, jota paikalliset alkuasukkaat olivat saapuneet sankoin joukoin saluunan näköradiosta seuraamaan.

Kuusi kohtalonkourimaa desperadopelimannia päättivät siirtyä viereiseen tavernaan syömään illallista ja odottelemaan otteluiden päättymistä. Kun ikuisuuksiin venynyt urheilujuhla saatiin näköradiosta sammumaan, aloitti pelimannit valmistelun illan esitystä varten. Hikoilevat miehet kantoivan tuskasta vääristynein kasvoin painavia äänilaitteita ja hilavitkuttimia rautahevosen sisuksista estradille ja alkoivat pystyttämään tuomiopäivän metelikoneita saluunan kanta-asiakkaiden ihmetellessä. Kun härvelit oli kasassa, aloitti kamariorkesterin rummunlyöjä Clas Chesterfield helvetillisen takomisen ja äänensekoittajalla toiminut orkesterin äänenpaineista vastannut Dan Borgstone sääti vipujen ja laitteiden avulla tämän kapellin siedettävän kuuloiseksi. Kun Clas sai lyömäsoittimiensa kunnon todettua, kävi vielä loputkin pelimanneista säätämässä oman luuttunsa ja äänihaavinsa esityskuntoon.

Mölyvälineet saluunan orkesterikorokkeella

Mölyvälineet saluunan orkesterikorokkeella


Orkesterin desperadot miehittivät äänenpainetarkistuksen jälkeen baarin takahuoneen, jossa ilma seisoi kuin juhannussalko pakkasyönä. Siellä miehet odottivat illan esitystä jännittyneinä kuin tähystäjän niska. Yhtyeen keskimmäinen luutunräplääjä Ron Grover lähti viemään rummunlyöjä Clasin rautahevosen talliin, jotta Clas saisi nautittua illan viskiannoksensa jännityksen hälventämiseksi. Tämän jälkeen hikisessä takahuoneessa alkoi kohota se kaiuan kaivattu tunnelma.

Kello alkoi lähentelemään puoltayötä kuin Katolinen pappi kuoripoikaa, joten desperadojen oli aika astua estradille. Jännittyneet miehet tarttuivat soittimiinsa ja rummunhakkaaja Clas laski ensimmäisen lauluesityksen käyntiin. Performanssi oli alkanut. Orkesterikorokkeelta huomasi välittömästi, että tuttuja kasvoja ei ollut paikalla kuin kourallinen, mutta soittomiesten ihmeeksi paikalliset alku-asukkaat olivat ryhtyneet raivoisaan ilonpitoon. Paikalliset löivät käsiä yhteen ja laittoivat jalalla koreaksi kuin ensihumalaa juovat marakatit! Tämä piiskasi lopunkin väsymyksen ja jännityksen desperadojen harteilta ja he soittivat luuttujaan ja ämpäreitään henkiensä edestä! Orkesterin isoimmalla luutulla veivannut, alataajuuksien säälimätön kurittaja Andy Black veivasi soittimestaan säveliä suoraan juhlayleisön tanssijalkoihin serkkunsa Paz Blackin laulaessa paikallisten naaraiden pikkuhousuja märiksi!

Kun villi show oli päättynyt, alkoi tuossa yhtäkkiä maailman mukavimmaksi paikaksi muuttuneessa takahuoneessa juhlat! Tulilientä meni ja meno kävi hurjaksi! Yksi toisensa jälkeen desperadot katosivat yöhön jättäen jälkeensä nyyhkyttäviä kaunottaria. Huhut kertovat, että orkesterin vasemmasta luutusta vastannut Matt Black olisi jonkun kaksijalkaisen saluunasta mukaansakin kaapannut. Mutta huhut ovat huhuja…niistä huolimatta tämä tarina on tosi!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

StreetBar95 28.3.2014

Kolmas kerta StreetBarissa vuoden sisään, MIKÄ ETTEI! Me ei olla soitettu striitissä vielä yhtään huonoa keikkaa, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Illan epistolana oli legendaarisen vanhan rouvan supporttibileet, joiden tarkoitus oli kerätä varoja bussin pitämiseksi keikkakunnossa vielä vuosia. Rouva on kuljettanut legendaarisia Varsinais-Suomalaisia yhtyeitä aina Bogart Companysta Sigiin. Myös erään State of Emergency -nimisen yhtyeen jäsenet ovat kuluttaneet persettään bussin penkeillä.

Mukana meiningeissä oli Kosken nuoret hurjat, Kodittomat, joita olimme tapahtuman järjestäjälle suositelleet illan toiseksi bändiksi ja jumankekka, että Kodittomat hoitivat oman slottinsa miehekkäästi! Soundcheckkiä varjosti perjantaibingon aiheuttama aikataulun kireys, mutta tsekit saatiin puljattua mukavasti bingon ja baarivisan molemmin puolin.

Kodittomat, eli ”Kädettömät” aloittivat illan väkevällä rässimetallilla, jossa oli aistittavissa myös mausteita perinteisemmästä rokista ja punkista. Allekirjoittanut katsoi keikan haltioissaan eturivistä ja pyöritteli niskan jumiin jo ennen omaa vetoa. Ei haittaa! Kodittomilla oli seuraavana päivänä keikka Turku Bandstandin finaalissa Klubilla, joissa poijjaat tulivatkin hienosti toiseksi ja pokkasivat Turku Rock Academy -jäsenyyden takataskuihinsa!

Kello läheni puolta yötä ja oli meidän vedon vuoro. Lavalle meno tuntui melko epämukavalta Kodittomien keikan jälkeen, koska heidän akti ei kyllä jättänyt ketään kylmäksi. Alkukeikka sujuikin meiltä vähän kankeasti soiton ollessa melko epäskarppia, mutta muutaman biisin jälkeen alkoi nivelet luistaa ja meininki kohota. Jätimme muutaman hitaamman biisin tällä kertaa pois settilistasta, joten setti oli melko riehakas alusta loppuun, joka näkyi myös meiningissä! Bändi oli loppukeikkaa kohden jo liekeissä ja ilta huipentui jälleen kerran Blizkrieg Bobin aikana tapahtuneeseen laulutaiteilijan Crowd Surfiin! Rock’N’Roll!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Carina 15.3.2014

Rakas päiväkirja…

Keikka kotikylässä kivenheiton päässä reenikseltä kelpaa aina! Menimme kuitenkin hyvissä ajoin reenikselle, jotta saimme soiteltua setin läpi kertaalleen ja samalla myös vähän haisteltua tulevan keskiviikon Turku Bandstandin välierän biisejä. Meille avautui ns.Lucky Losers -paikka ko. välieriin, joten ainakin kerran vielä kampeamme itsemme Vimman lavalle.

Kun reenit oli soiteltu, pakkasimme kamat Lasun tulikivenpunaiseen Love Machineen, joka kyyditti soittimet ja pari soittajaa pehmeästi ja varmasti kohti tuota kotikylämme janoisten eedeniä. Menimme tällä kertaa omalla peeaalla, jonka kasaaminen alkaa sujua jo ammattimiesten ottein. Allekirjoittaneen sulakkeet eivät kärähtäneet kertaakaan kasaamisen aikana, mikä yleensä on aika yleistä erilaisten audiovälineiden läjäämisen ja kytkemisen yhteydessä, varsinkin rakkaiden bänditoverien kanssa.

Juuri kun peeaasta oli saatu ensimmäiset äänet ulos, suoritti illan miksaajana toiminut Hovilan Kaarlo näyttävän sisääntulon ja sai kävellä baarin ovelta suoraan valmiiseen pöytään suorittamaan soundcheckkiä. Tsekki oli nopsa tehdä edellisen keikan jäljiltä olevien saundien pohjilta ja Kaarlo hoiti homman vakuuttavasti himaan itse keikallakin! Soundit oli niin hyvät kuin Carinassa voi olla ja vähän vieraan pöydänkin (01V96, tiedoksi kaikille ääni-möröille) haltuunotto ei tehnyt Kaarlolle vaikeuksia!

Koska kasaus ja tsekki oli ehkä pikaisin ikänä, olimme jo kuuden jäljistä valmiita ja suuntasimme Reenikselle harrastamaan muusikon lempipuuhaa, odottamista. Reeniksellä oli jälleen kerran isännän toimesta laitettu grilli kuumaksi ja muusikonrenttuja hellittiin maanmainioilla grillimakkaroilla, jottei keikkaa tarvitsisi tyhjällä mahalla odotella. Harvalla bändillä toimii catering näin hyvin! Suurkiitokset Jarille ja Päiville!

Lähdimme klo. 11 maissa takaisin pelipaikalle Carinaan, jossa odottelu jatkui Backstagen puolella. Erikoisuutena Carinan bäkkärillä on nappi, jossa lukee ”tarjoilijan kutsu”. Sitähän oli pakko kokeilla painaa, eikä mennyt kuin hetki, kun portaista ryntää baarimikko karjuen ”MISTÄ HELVETISTÄ TON ÄÄNEN TUOLTA KEITTIÖSTÄ SAA POIS!” Ihan turha nappi se ei kuitenkaan ollut, koska äänen hiljennettyään baarimikko (tai tarkennetaan baarimikotar) toi koko porukalle oluet ja jäi vielä Masan viereen hetkeksi pötköttämään luoden illuusiota rokkitähden glamour -elämästä.

Illan keikka oli sanalla sanoen kuuma. Carinassa oli lämpöä kuin krematoriossa ilman minkäänlaista liikehdintääkin, saati sitten lavalla riehuessa! Hiki lensi ja bändi soitti minkä vehkeistä irti sai! Muutama ensimmäinen biisi oli vähän vaisumpaa, mutta melko nopeasti bändi sai hommasta kiinni ja sitä kautta yleisökin lämpeni, ollen loppukeikasta suorastaan liekeissä! Soitimme keikan meidän mittapuulla hemmetin skarpisti, joka lämmitti kyllä jälkeenpäin mieltä, varsinkin kun edellisellä keikalla oli sattunut harvinaisen paljon henkilökohtaisia modulaatioita pitkin vetoa.

soecarinaCarinassa oli hikinen meno!! Kuva (c) Hanne Kankare

Keikan jälkeen kuulimme, että talossa oli pari maksanutta enemmän, kuin viime Carinan keikalla, mikä tuntuu uskomattomalta, koska viime keikalla ajattelimme, ettei Carinaan mahdu enempää porukkaa. Hyvä näin!

P.S Sekunti sitten tuli tieto, että soitamme huomenna Turun RokBarissa keikan. Noh, sehän passaa!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Klubi 28.2.2014

SoE kävi valloittamassa tällä kertaa legendaarisen Turun Klubin. Akti tapahtui Klubin Ilta -kerroksessa ja tällä kertaa rokattiin kolmen bändin voimin. Mukana otteluissa oli Kirk Grim ja Fairies in Boots.

Pakkasimme kamat jo edeltävänä iltana ja kärräsimme ne kahden henkilöauton voimin Masan kaksioon yöksi, josta Klasu kävi ne Pornstarterin kanssa perjantaina noutamassa. Roudaus ja tsekki meni Klubilla äärimmäisen kivuttomasti ja kantamisen tuskaa helpotti jaettu backline, joten koko arsenaalia ei tarvinnut mukaan raahata.

Oli pitkästä aikaa mukavaa taas tehdä yhteiskeikkaa muiden bändien kanssa. Kirk Grimin ja Fairies in Bootsin kaverit osoittautuivat harvinaisen mukaviksi hepuiksi ja uudet naamat takahuoneessa loivat sopivasti luokkaretkitunnelmaa perinteisen keikan odottelun lisämausteeksi.

Illan ensimmäinen akti oli Kirk Grimin huikea rockpläjäys. Yleisöä oli harmittavan vähän vielä tässä vaiheessa iltaa, mikä on aina harmi ensimmäisen bändin osalta. Sääliiksi käy myös myöhässä saapuneita ihmisiä, koska heiltä jäi mielettömän kova keikka näkemättä. Tiukka trio louhi anteeksipyytelemättä toinen toistaan kovempia biisejä ja tekivät kyllä SoE:n porukkaan niin kovan vaikutuksen, että ideoita mahdollisista yhteiskeikoista väläyteltiin ilmoille heti keikan jälkeen!

Meidän vuoro oli astua tulikuumille lauteille toisena bändinä. Yleisöä oli saapunut mukavasti lisää roudaustauon aikana ja keikka lähti hyvällä meiningillä liikenteeseen. Feel All The Colors – I Wanna Be Loved (Johnny Thunders -cover) -kaksikko toimii kyllä pomminvarmasti keikan aloitusrymistelynä ja antoi jälleen kerran bändille sen tarvittavan alkushokin, jonka voimalla jaksaa rokata väsymättä viimetahteihin asti. Yleisössä oli mukavasti uusia naamoja, jotka heräilivät loppukeikasta mahtavasti mukaan karkeloihin! Soitinyhtyeemme laitahyökkääjät tekivät myös edistyksellistä populaarikulttuuristieteellistä tutkimustyötä ja löysivät standardivireisistä kitaroistaan aivan uusia sointuja tasaisin väliajoin läpi keikan! Tämä pikkuseikka ei kuitenkaan haitannut, vaan jälleen kerran oli mielettömän hauskaa soittaa ja riehua läpi keikan, joka jälleen kerran huipentui tavaramerkkilopetusbiisi Blitzkrieg Bopiin, joka ei ole ikinä lähtenyt niinpaljoa käsistä kuin tällä keikalla!! (Lavalla nähtiin mm. reilu satakiloinen vaakatuulimylly hämmentämässä juhlakansaa..)

Illan päätti Black Sabbath -covereita soittava Fairies in Boots, joka saapui Salosta asti villitsemään paikallisen nuorison. Mielettömän tyylikästä ja taitavaa soittoa, sekä hyvällä maulla valittu combo Sabbathin tunnettuja ja vähän tuntemattomiakin biisejä oli täydellinen lopetus onnistuneelle illalle! Erityisesti mieleen jäi niskan takaa soitettu kitarasoolo ja saatanan pelottava pääkallo laulajan mikkiständissä!

Kaikenkaikkiaan mieleenpainuva ilta, josta suuri kiitos kuuluu järjestävälle taholle Telmu Ry:lle ja illan puuhamiehelle Jari Mäkiselle! Kiitokset myös Kirk Grimille ja Fairies in Bootsille, näitä keikkoja pitää ehdottomasti tehdä lisää!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Menneet keikat

SoE:n lyhyt historia pitää sisällään toinen toistaan kovempia keikkoja, joista allekirjoittanut yrittää tässä nyt muistella kovimmat highlightit ja ankarimmat kipupisteet. Ajatus keikkojen soittamisesta on ollut alusta asti ehkä se kovin kannustin bändimme toiminnan jatkumiselle ja kehittymiselle. Ensitreeneistä asti biisejä on väsätty ja treenattu keikkoja varten ja alkukesästä 2012 päätimme testata pienellä koe-eläin –testillä SoE:n keikkakunnon.

#1 – Treenis

Ensimmäinen keikka oli itse järjestetyt pippalot, joiden huikea kutsuvierasyleisö koostui lähinnä sukulaisista ja ystävistä. Talkoomielellä väsäsimme treeniksen pihalle pressulla katetun stagen, joka vesisateesta johtuen asemoitiin siten, että bändi soitti pihalla katetun lavan alla ja yleisö kuunteli autotallissa, jonka iso veto-ovi oli auki. Toimi!

Ensimmäisellä keikalla kuultiin jo liuta omia biisejä ja muutama rautainen cover. Palaute keikasta oli (tietenkin) hyvää, mutta eniten bändiä lämmitti kuitenkin sukulaisten selkääntaputtelujen sijaan se fakta, että ensimmäiseltä keikalta haettiin hurjimpia sankareita ambulanssilla pois.

#2 – Asennefestarit

SoE @ Asennefestarit 2012

SoE @ Asennefestarit 2012



Runsas kuukausi ensimmäisen ”rykäisyn” jälkeen koitti bändimme historian toinen keikka. Rymistelyn lokaatio oli tällä kertaa Tarvasjoella talkoovoimin järjestetyt Asenne-festarit, jonka avauspaikan meidän pumppu täytti mallikkaasti. Lavana toimi isolla messuteltalla katettu, rumpuraiserilla varustettu trukkilava-vaneriyhdistelmä, joka oli itseasiassa varsin tilava ja toimiva!

Spesiaalihomma tällä keikalla oli se, että tapahtuman miksaaja oli toisella keikalla yleisössä, eikä muita bändejä ollut saapunut paikalle. Kun meidän ”soittoaika” napsahti, niin teimme keskenämme pikaisen soundchekin. Kitaristi katsoi tasot kohdilleen, jonka jälkeen kiipesi lavalle ja keikka ilman miksaajaa läpi! Onneksi suuremmilta ongelmilta vältyttiin ja tämä ko. kitaristi istuikin sitten loppuillan tiskin takana miksaten illan muiden bändien keikat (Harmi, Kodittomat, The Skyline).

#3 – Lagoon-Party

SoE @ Lagoon Party 2012

SoE @ Lagoon Party 2012



Tällä kertaa joukkueemme nousi maihin Oripäässä sijaitsevalla soramontulla, jossa soitimme myöskin talkoo-hommina järjestetyillä festareilla. Lavana toimi pressulla katettu traktorin peräkärry, jonka Klasun rumpusetti täytti melkein etureunaan asti. Tästä selvittiin nostamalla peräkärryn keskimmäinen sivulaita vaaka-asentoon ja tukemalla se parilla trukkilavalla paikoilleen. Näin saatiin laulajalle ison maailman malliin CatWalk, jossa kelpasi tuntojaan tulkita!

Tällä keikalla oli senhetkinen ennätysyleisö ja meininki sen mukainen. Eturivi oli täynnä kirkuvia tyttöjä ja nyrkkiä näkyi ilmassa koko keikan ajan. Keikan jälkeen yleisö huusi useamman minuutin encorea, mutta eihän meillä raukoilla ollut enää yhtään biisiä treenattuna sitä varten.

#4 – Efe’s Bar

SoE @ Efe's 2012

SoE @ Efe’s 2012



Liedon paikallinen tarttui lokaalien kontaktien avulla seuraavaksi keikkapaikaksi ollen SoE:n ensimmäinen baarikeikka. Lainasimme PA:t Karjalaisen Akin reenikseltä ja niiden pystyttämiseen ja soundcheckkiin kulutimme aikaa monta tuntia. Piuhaa vedettiin kilometritolkulla edestakaisin pitkin baaria ja mikään ei tuntunut toimivan. Lopulta saimme vehkeet pelittämään siedettävällä tavalla ja keikan ajaksi Antti Hirvensalo saapui pelastavana enkelinä vahtimaan mikseriä ja ruuvaamaan soundeja.

Vaikka aluksi näytti siltä, että koko homma kaatuu päälle, oli keikka itsessään menestys. Teimme hurjan promotyön keikkaa varten, joka poiki Efe’sin täyteen ja rikkoi myyntiennätyksen baaritiskillä. Soittonurkkauksessamme oli kuuma kuin kaksipaikkaisessa makuupussissa! Hiki lensi, yleisö mylvi ja bändi soitti henkensä edestä!

#5 – Metallisika

Tarvasjoki – tuo Suomalaisten kuntien Forssa, tarjosi näyttämön seuraavalle SoE –elämykselle. Tapahtuma oli tribuutti Metallican ensimmäisellä pohjoismaiden kiertueella soittamalle Tarvashovin keikalle. Metallisiassa rokkasi yhteensä viisi bändiä ja meidän veto oli tapahtuman avausakti. Paikanpäälle oli vuokrattu asiallisen kokoinen PA, jota käskytti ammattimies. Uutta ja ihmeellistä meidän tapauksessa siis.

Meidän soittoaika oli jo kahdeksalta, mutta se ei poistanut sitä faktaa, että meidän veto taisi kerätä suurimman yleisön illan bändeistä. Keikalta ei ole erityisemmin jäänyt mieleen mitään muistoja ja loppuillan tapahtumat ovat allekirjoittaneen muistilta deletoitu takahuoneessa kiskaistun jalluflindan vaikutuksesta.

#6 – Yksityisbileet

Tarvasjoen keikasta seuraavaksi päiväksi olimme sopineet soittavamme tuttumme 50v syntymäpäivillä. Tämä keikka on ollut ehkä kaikista soittamistamme keikoista se opettavin. Edellisen illan joukkokooma kostautui pahemman kerran.

Roudaus oli yhtä tuskaa ja checkki tuntui loputtomalta kidutukselta. Itse keikkaan saimme kuitenkin skarpattua itsemme soittokuntoon ja adrenaliinin voimin räimimme aktin läpi. Synttärisankari oli erittäin kiitollinen ja vieraatkin viihtyivät, mutta itse olimme taasen pettyneitä omaan suoritukseemme ja opimme kovalla kädellä, miten näitä hommia ei pidä tehdä.

#7 – Dynamo

SoE saapui ensimmäistä kertaa Turkuun. Tapahtuma oli Synapsi Ry:n järjestämä opiskelijaklubi, joissa saimme kunnian toimia illan viimeisenä bändinä! Muina bändeinä illalla soitti The Reflections ja Envoi. Paikalle saavuttuamme pienen odottelun ja epäselvyyksien jälkeen saimme miksaajasedän paikalle, joka osoittautui rautaiseksi ammattimieheksi, joka neuvoi alkutaipaleella olevaa bändiämme lavamonitoroinnin sekä –soundien suhteen paljon! Tästä voisi jokainen äänentoiston ammattilainen ottaa oppia!

Illan keikka oli viimekertaisen pettymyksen jäljiltä menestys! Bändin soundeja kehuttiin yleisön toimesta vuolaasti ja meininki oli katossa!

#8 – Carina

Kun bändimme keikkahommat olivat alkaneet luistamaan, oli korkea aika suorittaa invaasio kotikylämme juottolan lämpöön! Tätä keikkaa varten vuokrasimme AudioFactoryltä järeähkön PA:n, jolla ensitöiksemme soundchekissä pudotimme lumet Carinan katolta. Harmi, ettemme muistaneet laskuttaa tästä toimenpiteestä erikseen.

Soittelimme useammalle miksaajasedälle, että onnistuisiko Carinan keikan miksaamishommat, mutta sopivaa vapaana olevaa seppää ei tuntunut löytyvän millään mistään. Loppujen lopuksi päätimme kouluttaa ystävästämme Teemusta viikon varoitusajalla maailman luokan FOH-sepän, joka hoitikin keikan mallikkaasti kotiin! Kuten arvata saattoi, kotikenttäetu toi tuvan täyteen porukkaa, jotka juhlivat villisti sulosointujemme tahdissa ja niiden jälkeenkin vielä aamuun asti! Myös keikkaa varten painattamamme State of Emergency T-paidat vietiin käsistä, osan faneista jääden ilman omaansa.

#9 – Nyrkkibaari, yksityisbileet

Jokaisella bändillä pitää olla historiassaan yksi hääkeikka. Olimme juuri ostaneet bändille oman pienen PA –systeemin ja päätimme koeajaa sitä Tarvasjoella sijaitsevassa yksityisessä Nyrkkibaarissa hääkeikalla. Setin kasaaminen ensimmäistä kertaa kesti n. vuoden, mutta soundi oli erittäinkin hyvä! Teemu toimi jälleen miksaajan pallilla ja hääpari kiitteli keikasta vuolaasti!

#10 – StreetBar 95

SoE:n nostoväki jalkautui tällä kertaa jälleen Turkuun. Kamat lavalle kasattuamme odottelimme miksaajasetää paikalle pitkän tovin, mutta odotus kannatti. Daniel–setä ruuvasi mielettömän hyvän kuuloiset soundit ulos StreetBarin PA:sta ja hoiti senverran miehekkäästi keikan kotiin, että yhteistyötä on tehty tämän keikan jälkeenkin ja toivottavasti vielä tulevaisuudessakin!

Tällä keikalla soitto ja soundipuoli toimi loistavasti ja encoressa nähtiin kuulemma ensimmäinen StageDive paikan historiassa! Soittohommien jälkeen yleinen atmosfääri pakotti poptoimihenkilöt suorittamaan ns. pikaroudauksen, jonka jälkeen painuimme useamman mittariauton saattueessa keskustaan juhlimaan villisti aamuun asti.

#11 – Lagoon Party

Vuosi on kerennyt vierähtämään edellisistä ”monttubileistä”, eli Lagoon Partyistä. Järjestäjät buukkasivat meille keikan näihin kekkereihin n. 30 sekuntia edellisen LagoonParty –aktin jälkeen, joten tasoa ei ollut varaa laskea! Saavuimme sovitusti ajoissa paikalle Oripäähän, jossa odottelimme autossa paskaa jauhaen noin puoli päivää, ennen kuin saimme kannettua autosta yhtäkään soitto-objektia lavalle. Odottaminen on onneksi bändiharrastuksen suola!

Porukka oli alkukeikasta hieman vaisua, mutta setin puolessa välissä sateisen kesäillan jäähdyttämä yleisö kummasti heräsi horroksesta ja loppukeikka oli yhtä huumaa! Suoritimme niin sanotun työvoiton. Keikan jälkeen suoritimme pikaroudauksen ja jäimme katsomaan coverbändi Punkstaron settiä. Toimi sekin!


#12 – Efe’s Bar

Sulavana jatkumona Lagoon Partyjen jälkeen soitimme toisen Efe’sin keikkamme. Raahasimme oman PA:n paikalle, jonka kasaamista olimme treeniksellä harjoitelleet tällä kertaa. Saimme kamat kasattua ennätysvauhdilla ja treeniksellä haetut soundit hiottiin ennätysajassa kohdilleen. Tälläkertaa kaikki toimi loistavasti, soundi oli hyvä. Mikserin takana hääri jälleen Teemu.

Tällä kertaa raivasimme tilaa asiakaspaikoista soittimille, joka osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Äänentoisto saatiin järkevämmin toteutettua ja meillä oli enemmän tilaa riehua lavalla. Suuri plussa oli meidän ja yleisön väliin jääneet sohvat, joiden päälle kelpasi kiivetä rokkaamaan kuin Bono konsanaan! Roudaushommissa aloimme ihmettelemään miksaajasetä-Teemun kuntoa, kun hän sitkeästi yritti kantaa lavamonitoria autoon, vaikka johdot oli vielä kiinni ja virrat päällä. Myöhemmin selvisi, että tyrmäystipoilla oli osuutta asiaan. Näin Liedossa.

Keikan jälkeen kuulimme paikan portsarilta, että tupa oli täynnä ja ihmisiä oli ovelta käännytetty pois. Nämä uutiset kannustavat aina jatkamaan!

#13 – Ravintola Basso

Varissuo, tuo Turun Mordor. SoE:n pelokkaat uudisraivaajat saapuivat Klasun verenpunaisella volkkarilla ghettoon soittamaan rock -musiikkia. Kylmä hiki virtasi ja basisti uhattiin tappaa..

Tarzantarinat sikseen. Bändimme saapui sovittuna aikana paikalle ja kasasi kamat lavalle. Tottuneesti jäimme odottelemaan miksaajasetää (olemme oppineet, että aikataulu on tällä ”alalla” suhteellinen käsite) ja lopulta mies saapuikin paikalle. Aikaa olisi ollut vielä tehdä soundcheck, mutta tyydyimme miksaajasedän ehdottamaan pikaiseen linjacheckkiin. Tämä kostautui keikalla pahemman kerran monitoroinnin ollessa kelvotonta kuultavaa. Kierto-ongelmat häiritsivät koko alkukeikan ja loppukeikan monitorit olivat pois päältä. Onneksi ulospäin soundi oli ollut kuulemma hyvä ja tasapainoinen ja keikka soitettiin mallikkaasti alusta loppuun hyvällä meiningillä!

#14 – Kuokantalo

SoE @ Kuokantalon Bändimaraton II

SoE @ Kuokantalon Bändimaraton II



Kuokantalon Bändimaraton II oli tapahtuman nimi ja kyseessä on tuttujen kavereiden järjestämä, toivottavasti jatkossakin jokavuotinen bänditapahtuma Marttilan Kuokantalolla. Saimme tällä kertaa kunnian olla illan päättävä bändi, joka on aina se paras soittoaika! Meitä ennen lavalla juhlayleisöä villitsi Array, Harmi ja Ghostwood Lights.

Samuelssonin Antti hääräsi tiskin takana ja viime keikasta poiketen oli tällä kertaa paras lavasoundi ikinä! Se näkyi kyllä soittajapoikien ilmeessä ja meiningissä, joka oli alusta loppuun silkkaa rautaa! Tämä keikka taltioitiin myös tiskistä narulle ja kuvattiin usean kameran voimin PJ MediaProductionsin toimesta. Julkaisimme Marttilasta myös livedemon ”Touch of the First Snow” –kappaleesta.

Lämmittää mieltä, että näitä tapahtumia jaksetaan järjestää pikkukyliin, vaikka on sanomattakin selvää, ettei näillä tapahtumilla kukkaroa kukaan kasvata ja järjestämisessä on mielettömästi duunia! Kiitokset tästä tapahtumasta menee erityisesti Antti Hirvensalolle ja Niko Muuriselle.

#15 – Dynamo

Tällä kertaa SoE rokkasi Dynamossa hyvän asian puolesta yhdessä Envoin ja Shades of Nowheren kanssa. Keikan tuotto käytettiin Sansibarin ruokaturvan ja metsiensuojelun hyväksi.

Saavuimme Dynamon oven taakse odottelemaan sovittuun aikaan muiden bändien kanssa. Totuttuun tapaan odottelimme parikymmentä minuuttia kylmässä ovien takana, joskos joku äänihenkilö tai muu vastaava tirehtööri sattuisi paikalle ja päästäisi palelevat orkesteri-ihmiset sisälle roudaamaan. Kun audio-ihmistä ei kuulunut paikalle, yhteyshenkilömme Matti soitteli muutaman puhelun, joista kävi ilmi, että paikanpäälle sovittu Miksaaja on lomalla Puolassa ja baarin omistaja grillasi nahkaansa Espanjan auringon alla saatesanoinaan -”Koittakaa nyt joku saada sinne, samassa liemessä tässä ollaan!”.

Tästä ”pienestä” takaiskusta me emme suostuneet masentumaan, vaan Shades of Nowheren basisti Timppa soitti kaikki Suomen ääniteknikot (+ niitä tuntevat ihmiset) läpi ja vapaa kaveri ehti hätiin juuri ajoissa. Tämän pienen alkusähellyksen jälkeen loppuilta onnistui mainiosti, keikka meni hyvin ja kaikille jäi hyvä mieli!

#16 – Haarikka

SoE:n poijjaat penetroituivat naapurikyläänsä Auraan ja herättivät musisoinnillaan siellä yleistä pahennusta. Haarikan keikasta allekirjoittaneella on päällimmäisenä mielessä valtavan hyvät takahuonetarjoilut! Sämpylät, juomat ja systeemit olivat viimeisen päälle kuosissa!

Itse keikka oli valitettavasti meiltä vähän kehno veto suoraan sanottuna. Pumppumme ei meinannut millään saada meiningistä otetta, vaikka yleisö olikin ihailtavasti mukana ja sitä oli paljon. Alkukeikan ongelmat oikean laitahyökkääjän kitaran kanssa painoi soittofiilistä pakkaselle ja paikkaaminen oli hyvin haastavaa. Encoreen saimme sentään pirteän vahvistuksen Shades of Nowheren silloisesta laulajatteresta Riinasta! Pienoisesta pettymyksestä huolimatta yleisö kehui meitä kovasti ja paikallislehden yleisöosastollakin oli joku keikkaa kehunut!

#17 – Logomo

SoE @ Logomo

SoE @ Logomo



Logomossa keikkoja järjestävä Kovasetti haki Kotiteollisuudelle lämppäriä Facebook –skaban kautta, johon päätimme heittää verkkomme ja katsoa kuinka ”äijien käy”. No niinhän siinä kävi, että olimme Kotiteollisuuden ykkösvalinta kolmen yleisöäänestyksellä ratkaistujen voittajien joukosta. Meidän lisäksi Kotareita pääsi lämmittelemään turkulainen Descents.

Pikkukylän pojat ajoivat Klasun roudausreen logomon takaovista sisälle ja jäivät huuli pyöreänä ihmettelemään meiningin isoutta. Lava oli korkeampi kuin Kyrön vesitorni, sillä oli enemmän pinta-alaa kuin punaisella torilla ja PA sekä valot olivat kuin Amerikkalaisesta rock-dokumentista. Takahuone oli isompi kuin keskiverto kaksio ja takahuoneesta ei löytänyt lavalle ilman karttaa ja kompassia. Huimaa.

Soundcheck meni äärimmäisen kivuttomasti ammattimiehen ollessa mikserin puikoissa ja itse keikalla oli soundit kuulopuheiden mukaan toiminut pomminvarmasti! Meininki oli silkkaa timanttia ja jätkät hymyilivät keikan jälkeen kuin kanttorit orrella. Aikaa seläntaputteluun ja päänsilittelyyn ei kuitenkaan keikan jälkeen ollut, vaan suoritettiin jälleen pikaroudaus ja suuntasimme roudausaluksen keulan kohti keskustaa, jossa odotti RokBar ja seuraava keikka.

#18 – RokBar

Saavuimme kumit sauhuten näytöstyyliin RokBarin oven eteen ja suoritimme pikaisen kamojen kasauksen ja linjacheckin. Pieni hengähdystauko ja veto! Ensimmäiset iskut kun lähti keikalla, tuntui kuin olisi palannut kotiin. Logomon avaruuden jälkeen soitimme jälleen sylikkäin ja yleisö villitsi suoraan naaman edessä.

Keikka oli järisyttävän hyvä ja sen jälkeen jäimme vielä katsomaan Shades Of Nowheren villiä menoa, joka oli myös Haarikan keikallamme lavalle nousseen Riinan jäähyväiskeikka SoN:nien riveissä. Meno oli rautainen ja toivottavasti yhteisiä keikkoja tulisi jatkossakin lisää!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest