State of Emergencyn seuraava keikka 5.12 @ BarBaari, Kotka

St. Ranta 6.12.2014

Oi Suomi katso, sinun päiväs koittaa!

Itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa piti tänä vuonna valitettavasti jättää väliin, koska State of Emergencyllä oli keikka Säkylässä, tuossa Pyhäjärven sykkivässä metropolissa. Eilinen painoi hartioita, mutta onneksi kaikki kamat oli Basson keikan jäljiltä autossa pakattuna, niin ei tarvinnut ajella treenikselle kantamaan mölyvälineitä, vaan sai pötköttää kaikessa rauhassa kotona iltapäivään asti.

Tälläkin keikalla mentiin ”tuuraavalla” miksaajalla, mutta se ei menoa haitannut. Päin vastoin, illan äänistä vastannut Hippiäinen oli kyllä yksi kovimmista tekijöistä joihin SoE on keikkahistoriansa aikana törmännyt. Miksaaja oli paikanpäällä odottelemassa bändiä ja kun auto saapui pihaan, hädintuskin kerittiin moikat sanoa kun äijä oli jo kantamassa kamoja salin puolelle. Kamat räjähtivät kasaan ja miksaaja otti meidän kyseenalaisesti reititetyn mikserin haltuun ilman mitään ongelmia.

Monet aloittelevat bändit soittavat keikkoja itse itseänsä lavalta miksaten tai joku kaljapalkalla oleva kaveri tiskin takana hääräten. Me olemme kantapään kautta oppineet, ettei tässä ole kuitenkaan loppujenlopuksi mitään järkeä. Vaikka ammattimiehen palkkaaminen keikalle saattaa syödä keikkaliksasta ison siivun, niin tämä on ns. ”Money Well Spent”. Pikkubändien kannalta on mittaamattoman tärkeää, millaisen kuvan he jättävät keikkapaikalle toiminnastaan, jos yleisö on valmis maksamaan sisäänpääsymaksun tullakseen viettämään iltaa juuri teidän bändin keikalle, on minusta vastuutonta jättää yleisölle tuleva ääni hoitamatta asiallisesti. Lisäksi keikan soittaminen bändin näkökulmasta on sata kertaa stressittömämpää kun voi keskittyä vain omiin laitteisiin, soundiin ja suoritukseensa.

Huomaa rumpuvaltaistuin!

Huomaa rumpuvaltaistuin!

Kun tekniikka toimi, itse keikkakin meni aivan saakelin hienosti. Olimme liekeissä alusta loppuun asti. Yleisölle tuntui biisit kelpaavan ja villeimmät yltyivät jopa hurmiolliseen tanssiin St.Rannan liukkaalla parketilla! Ainoa miinuspuoli oli bäkkäriltä löytynyt kyseenalainen rumpujakkara, jonka päätimme ottaa koekäyttöön huumorimielessä. Lasun perse ei löytänyt paikkaa koko keikan aikana, jonka seurauksena keskittyminen vähän herpaantui muutamassa biisissä. Treeniksellä viettämämme aika kuitenkin pelasti nämä pienet improvisoidut tahtilajimuutokset ja yleisö tuskin edes huomasi pientä progeiluamme. 😀

Koko viikonlopusta jäi kyllä jälleen kerran tolkuton nälkä soittaa enemmän, paremmin ja ennenkaikkea isompia keikkoja! Rokin soittaminen on parasta mitä voi tehdä sukkahousut päässä!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest


No Response

Jätä kommentti


Yhtään kommenttia ei ole vielä julkaistu..

Jätä kommentti