State of Emergencyn seuraava keikka 5.12 @ BarBaari, Kotka

Moision Olkkari 26.4.14

Tuona aamuna kuusi uudisraivaajaa ratsastivat hiljaa ruosteisella rautahevosella aamuauringon hohtaessa uhkaavana horisontissa. Heidän uurteisilta kasvoiltaan saattoi aistia jännittyneen tunnelman, jota ei rikkonut edes rautahevosen uumenista korviin raskaana kantautuva Heavy Metal musiikki. Heistä jokainen tiesi mitä tuleman pitää, joten turhia sanoja ei tarvittu. Viimein, lähes loputtoman matkanteon jälkeen kuusikko saapui määränpäähän ja nousi ratsailta. He asettuivat huomaamattaan riviin ja nostivat katseensa yhtäaikaisesti saluunan oven yläpuolella olevaan kylttiin. Hatut päistänsä ottaen he lukivat kyltistä tekstin, ”Moision Olkkari”.

Miehet astuivat sisään saluunaan ja ohittivat kuluneen pokeripöydän, jossa lähikylästä saapunut mainari hävisi valtaukseltaan löytyneitä kultahippujaan. Raudanluja kuusikko suuntasi varmoin askelin tiskille, jonka ääressä kyyppari toivotti heidät koruttomasti tervetulleeksi. ”Illan kamariorkesteri saapui, laske olutta!” -käski uhkaavalla äänenpainolla kuudesta miehestä isoin, Peter Goatriver. Kyyppari murahti ja alkoi laskemaan janoiselle trubaduurille tuota maltaista, kylmää juomaa ilmoittaen, ettei luuttuja ja ämyreitä sovi alkaa vielä estraadille kantamaan, koska kohta alkaisi provinssinmestaruusottelu kansallisurheilulajissa, jota paikalliset alkuasukkaat olivat saapuneet sankoin joukoin saluunan näköradiosta seuraamaan.

Kuusi kohtalonkourimaa desperadopelimannia päättivät siirtyä viereiseen tavernaan syömään illallista ja odottelemaan otteluiden päättymistä. Kun ikuisuuksiin venynyt urheilujuhla saatiin näköradiosta sammumaan, aloitti pelimannit valmistelun illan esitystä varten. Hikoilevat miehet kantoivan tuskasta vääristynein kasvoin painavia äänilaitteita ja hilavitkuttimia rautahevosen sisuksista estradille ja alkoivat pystyttämään tuomiopäivän metelikoneita saluunan kanta-asiakkaiden ihmetellessä. Kun härvelit oli kasassa, aloitti kamariorkesterin rummunlyöjä Clas Chesterfield helvetillisen takomisen ja äänensekoittajalla toiminut orkesterin äänenpaineista vastannut Dan Borgstone sääti vipujen ja laitteiden avulla tämän kapellin siedettävän kuuloiseksi. Kun Clas sai lyömäsoittimiensa kunnon todettua, kävi vielä loputkin pelimanneista säätämässä oman luuttunsa ja äänihaavinsa esityskuntoon.

Mölyvälineet saluunan orkesterikorokkeella

Mölyvälineet saluunan orkesterikorokkeella


Orkesterin desperadot miehittivät äänenpainetarkistuksen jälkeen baarin takahuoneen, jossa ilma seisoi kuin juhannussalko pakkasyönä. Siellä miehet odottivat illan esitystä jännittyneinä kuin tähystäjän niska. Yhtyeen keskimmäinen luutunräplääjä Ron Grover lähti viemään rummunlyöjä Clasin rautahevosen talliin, jotta Clas saisi nautittua illan viskiannoksensa jännityksen hälventämiseksi. Tämän jälkeen hikisessä takahuoneessa alkoi kohota se kaiuan kaivattu tunnelma.

Kello alkoi lähentelemään puoltayötä kuin Katolinen pappi kuoripoikaa, joten desperadojen oli aika astua estradille. Jännittyneet miehet tarttuivat soittimiinsa ja rummunhakkaaja Clas laski ensimmäisen lauluesityksen käyntiin. Performanssi oli alkanut. Orkesterikorokkeelta huomasi välittömästi, että tuttuja kasvoja ei ollut paikalla kuin kourallinen, mutta soittomiesten ihmeeksi paikalliset alku-asukkaat olivat ryhtyneet raivoisaan ilonpitoon. Paikalliset löivät käsiä yhteen ja laittoivat jalalla koreaksi kuin ensihumalaa juovat marakatit! Tämä piiskasi lopunkin väsymyksen ja jännityksen desperadojen harteilta ja he soittivat luuttujaan ja ämpäreitään henkiensä edestä! Orkesterin isoimmalla luutulla veivannut, alataajuuksien säälimätön kurittaja Andy Black veivasi soittimestaan säveliä suoraan juhlayleisön tanssijalkoihin serkkunsa Paz Blackin laulaessa paikallisten naaraiden pikkuhousuja märiksi!

Kun villi show oli päättynyt, alkoi tuossa yhtäkkiä maailman mukavimmaksi paikaksi muuttuneessa takahuoneessa juhlat! Tulilientä meni ja meno kävi hurjaksi! Yksi toisensa jälkeen desperadot katosivat yöhön jättäen jälkeensä nyyhkyttäviä kaunottaria. Huhut kertovat, että orkesterin vasemmasta luutusta vastannut Matt Black olisi jonkun kaksijalkaisen saluunasta mukaansakin kaapannut. Mutta huhut ovat huhuja…niistä huolimatta tämä tarina on tosi!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest


No Response

Jätä kommentti


Yhtään kommenttia ei ole vielä julkaistu..

Jätä kommentti