AnnoDomini 2015

Olen pahoillani päiväkirja. Olen laiminlyönyt sinua rajusti viimeaikoina.

Viimeksi SoE:n blogiin on avauduttu levynjulkkarikeikan tiimoilta, joka ehkä olikin sen sortin kliimaksi ja ehdottomasti koko vuoden kohokohta, että kirjoitusmotivaatiota on ollut sen jälkeen hieman vaikeaa löytää muista tämän vuoden tapahtumista. Olemme soittaneet kuitenkin Klubin keikan jälkeen 16 kappaletta mitä mainiompia keikkoja ympäri eteläistä Suomea, ehkä yritän nyt syksyn pimeyden rauhoittamana muistella highlightejä niistä.

Koska ulkona on raikkaan jouluinen ilma, joka perinteisesti muistuttaa avointa mustaa hautaa, palaa mieleen kesän paras (ja ainut) festarikeikka! Auran Olutfestarit tutustutti meidät Action Dropin (eli touhutipan) konkkaronkkaan, joiden kanssa sovimme myös jatkotreffit Lahteen, Ten Dollars Saloon -ravintolaan. Mukavaa porukkaa ja tarttuvaa raskaampaa rokkia/metallia! Tämän harrastuksen ehdottomasti siisteimpiä juttuja on soittaa keikkoja yhdessä muiden ”matkaa aloittelevien” bändien kanssa! Luokkaretkitunnelma on aina taattu!

Mieleen on jäänyt myös vastaanotto Salon Prockiksessa syksyllä. Oli mahtava lukea Prockiksen FB-seinältä, miten he pitävät SoE:ta kummibändinään ja odottavat meiltä menestystä ja isoja lavoja tulevaisuudessa! Toivottavasti Prockiksen omistajavaihdos ei lopeta erittäin asiallista livetoimintaa Salossa! Tällaiset pienemmät lavat ovat elintärkeitä aloitteleville bändeille ja tunnelma on Prockiksessa ollut aina aivan loistava! Pienen lisämausteen syksyn Salon reissuun teki tietysti Halloween, johon panostimme suttaamalla naamoihimme maalarinvalkoista.

Halloweenmöröt lauteilla!

Halloweenmöröt lauteilla!


Tähän vuoteen mahtuu myös lukuisia muita maininnan arvoisia keikkoja ja tapahtumia, joissa olemme saaneet kunnian toteuttaa itseämme! Pakko mainita esimerkiksi Lammin Hovin aivan loistavat puitteet bänditouhuille! Lavalla on siellä kokoa kuin elysé-areenalla ja bäkkärinä toimii kokonainen asuinhuoneisto. Tänä vuonna olemme tarkoituksella soittaneet hieman vähemmän Turussa ja yrittäneet levittää SoEttelun ilosanomaa vähän laajemmalle alueelle, jottei aina samojen naamojen tarvitse täyttää eturiviä velvollisuudentuskissaan. 😀

Vuoden viimeinen rykäisy rälläteltiin Porissa, joka oli tarkoitus laittaa totaalisen sekaisin. Paikanpäälle päästyämme tosin muistimme, että porilaiset ovat jo valmiiksi sekaisin, joten päädyimme soittamaan vain perhanan kovan keikan. Porissa olimme Rock For Zanzibar -tapahtumassa tutuksi tulleen Serpicon vieraana. Jälleen kerran oli mukavaa touhuta rokkihommia isolla porukalla ja tekemisen meiningillä!

Ensivuoteen on jo joitain keikkoja sovittu, joista tiedotamme syssymmällä tarkemmin. Vuonna 2016 olisi tarkoitus myös aktivoitua jälleen studio-osastolla, mutta mitä ja milloin? Sen tiedotamme mystisesti myöhemmin! 😉 State of Emergency toivottaa blogin kuuntelijoille raskasta joulua ja toiverikasta uuttavuotta! Eläkäähän ihmisiksi!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Pub Katse 25.4.2015

State of Emergencyn rosvojoukko pakkasi tällä kertaa karavaaninsa kohti Jyväskylää ja Pub Katsetta. Lauantaipäivä alkoi perinteisissä merkeissä treeniksellä, jossa napsautettiin nopeasti ”löysät pois” eli soiteltiin setti kertaalleen läpi, syötiin makkarat ja lähdettiin tienpäälle. Koska rokkihommista saa ihan jumalattomasti rahaa, lähdimme reissuun kolmella autolla!

Saavuimme Katseeseen samaan aikaan illan jälkimmäisen bändin, Block Busterien kanssa. Napsautimme nopeat käsipäivät uusien tuttujen kanssa ja aloitimme raivoisan, mutta kuitenkin samalla niin lempeän hellän roudauksen. Blokkarit tsekkasivat ensin, jonka aikana me kävimme syömässä Pubin tarjoamaa sapuskaa. Blokkareilla oli oma miksaaja mukana ja me käytimme ns. ”talon sepän” palveluja hyväksemme. Asiantunteva seppä olikin! Hommat hoitui nopeasti ja kivuttomasti. Samalla saimme myös pientä kenttäkertausta Lontoon puhumisesta.

Me avoimme illan keikkatarjonnan n. klo 23:45, mutta myöhäisestä aloitusajankohdastakaan huolimatta keikan aluksi yleisöä ei ollut kuin kourallinen paikalla. Loppua kohden kuitenkin saliin saapui kokoajan enemmissä määrin porukkaa ja loppukeikasta jengiä oli jo ihan kivasti. Muutama hurja uskalsi tulla jopa eturiviin fiilistelemään SoE:n poikaitten soettelua. Keikan jälkeen oli kummallisen hyvä fiilis, vaikka soittomokia mahtui jälleen kerran nyrkillinen per biisi. Keikalla oli kuitenkin hauskaa ja yleisö tuntui tykkäävän!

Block Busterit aloittivat oman settinsä joskus hieman ennen klo yhtä. Siihen aikaan oli sali täyttynyt jo oikeenkin kivasti ja Blokkarit saivat soitella aivan mojovalle yleisömäärälle. Kovan keikan Kuopiolaiset vetivätkin. Soundit olivat enemmän kuin kohdallaan ja soittajat vetivät mielettömällä energialla settinsä läpi. Erityisesti State of Emergencyn mieleen jäi Blokkareiden kitaristi, joka vaati saada tehdä rumpuchekin rumpalin sijasta ja joka muiden soundchekkien aikana moshasi nyrkki ilmassa turva-aidan edessä. Miten jollain voi riittää tuollainen määrä energiaa? Ko. kitaristi osoitti myös show-miehen elkeitä keikalla soittaen messevän kitarasoolon ympäri baaria kierrellen.

Saimme onneksi pakun pakattua jo ennen Blokkareiden keikkaa, joten pääsimme lähtemään välittömästi Block Busterien keikan jälkeen ajelemaan kohti Treenistä. Rankka reissu, mutta tulipahan tehtyä. Seuraavaksi sitten levyjulkkarit Klubilla. HUHHUH! SIISTII!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Basso 24.5.2014

Huhhuh mikä viikonloppu!

Perjantaina koko SoE:n seurakunta suunnisti helteessä treenikselle, jossa Lauantain setti veivattiin kertaalleen läpi. +30C yhdistettynä villiin ja viriiliin rock’n’rolliin laittoi hien virtaamaan, joten päätimme treenien jälkeen suunnistaa pikavauhtia läheiselle uimamontulle huuhtomaan hikiset vartalomme virkistävässä luonnonlähteessä. Komean kesäillan kruunuksi soittelimme lammen rannalla myös pienen akkarisession, jonka jälkeen todettiin, että munien puhaltelu saa luvan riittää ja häivyimme porukalla Marttilan Kuokantalolle katsastamaan Kodittomien ja Stone Monolithin keikat!

Tälläkään kertaa ei bändit jättäneet kylmäksi. Ei nämä pumput turhaan Turku Bandstandissa pärjänneet! Kodittomien rautainen Thrashiin nojautuva mättö oli viimeisen päälle skarpisti soitettua ja jätkien lavatouhusta näkee, että soittaminen on kivaa! Tämä fiilis välittyi kyllä yleisönkin puolelle ja niskat tuli eturivissä pyöritettyä ns. lukkomoodiin. Stone Monolith vetäsi myös järkyttävän varman ja jykevän keikan. Jätkien Stoner Rock murahti tajuttoman hyvillä soundeilla kuulijoiden korviin ja tukat pyöri kuin daavidin linko!

Lauantain keli ei ollut astettakaan perjantaita kylmempi ja aloittelimme päivän heittelemällä frisbeetä reeniksellä. Kun koko porukka saatiin paikalle, vetästiin ehkä eilistäkin hikisemmät treenit, jonka jälkeen pakattiin Lasun ahkio täyteen soittopelejä ja suunnattiin kohti Varissuota, tuota Turun valovoimaisinta lähiötä! Kävimme tiputtamassa backlinen lavalle ja omat soittopelit bäkkärille, jonka jälkeen suuntasimme kohti Pasin pornoluolaa. Odotteluohjelmana toimi Suomi – Tshekki MM-semifinaali, jonka Suomi hienosti voitti!

Matsin jälkeen liukenimme pikavauhtia takaisin Bassoon, jossa illan ensimmäinen bändi, September Signals aloitti juuri sopivasti! September Signalsin nuoret lahjakkuudet soittivat hyväntuulista indierokkia, joka oli mitä mahtavin illan avaus! Toisena bändinä lauteille astui Pittihärkä, joka veti jonkunnäköistä rap ja rock crossoveria. Jätkillä oli pelipaidat ja hauskanpito tuntui olevan ykkössijalla, mikä on täysin oikea prioriteetti näissä hommissa! Pittihärkä valittiin myös hienosti illan toiseksi kovimmaksi bändiksi ja samalla neljän joukkoon, josta valitaan esiintyjä Karjurock -festareille!

Pittihärän jälkeen lauteille astui vähän vanhempaa herrasväkeä sisältänyt Left Hand Job. Äijät päräyttivät ilmoille asiallisen kuuloista ränttätänttärokkia, joka ainakin allekirjoittaaneella alkoi tuntumaan kaljajanon tunteena kitalaessa! Neljäntenä bändinä Basson hikisille lauteille kapusi Wide Wide, jota en valitetattasti ehtinyt katsomaan/kuuntelemaan kovin tarkasti, koska aloimme valmistautumaan omaan keikkaan takahuoneessa. Takahuoneeseen kaikui seinien läpi kuitenkin asiallisenkuuloista Grungea!

Sitten koitti pitkän odotuksen jälkeen vihdoin State of Emergencyn aika kavuta lauteille. Aikataulu oli pahasti myöhässä, joten roudaus näytti vähän 110m aitajuoksun piirimestaruusvälieriltä. Pikaisen kamojen kasaamisen jälkeen katsottiin nopeasti linjacheck kitaroiden osalta, sekä monitorimiksaus soittajille. Tämän jälkeen soittajat bäkkärille ja alkunauha soimaan. Saimme kovan tsempin päälle takahuoneessa ja keikka sujui samassa hurmoksessa alusta loppuun! Hikeä valui litratolkulla ja virtaa riitti riehumiseen sekä bändillä lavalla, että yleisöllä tanssilattialla! Aikataulu tosin löi kirveellä pari biisiä settilistan lopusta pois, joten Russian Roulette sai luvan olla tänään viimeinen biisi. Hyvin se toimi näinkin.

Keikan jälkeen Bad New Musicin edustaja, suomen pitkätukkaisin kalju Ari-Matti Toivonen julkaisi illan kärkibändit, jotka menisivät kahden muun bändin joukkoon odottamaan valintaa Karjurockiin. Toiseksi tuli edellä mainittu Pittihärkä ja illan kärkiryhmä löytyi tällä kertaa State of Emergencystä. Hitto, kerrankin voitettiin jotain? 😀

Loppuviikosta pitäisi selvitä, mikä bändi löytää itsensä Festarikeikalta kesäkuussa. Sitä odotellessa pittää varmaan vähän treenata ja valmistautua Perjantaina valloittamaan Säkylä. Ei mulla muuta.

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Moision Olkkari 26.4.14

Tuona aamuna kuusi uudisraivaajaa ratsastivat hiljaa ruosteisella rautahevosella aamuauringon hohtaessa uhkaavana horisontissa. Heidän uurteisilta kasvoiltaan saattoi aistia jännittyneen tunnelman, jota ei rikkonut edes rautahevosen uumenista korviin raskaana kantautuva Heavy Metal musiikki. Heistä jokainen tiesi mitä tuleman pitää, joten turhia sanoja ei tarvittu. Viimein, lähes loputtoman matkanteon jälkeen kuusikko saapui määränpäähän ja nousi ratsailta. He asettuivat huomaamattaan riviin ja nostivat katseensa yhtäaikaisesti saluunan oven yläpuolella olevaan kylttiin. Hatut päistänsä ottaen he lukivat kyltistä tekstin, ”Moision Olkkari”.

Miehet astuivat sisään saluunaan ja ohittivat kuluneen pokeripöydän, jossa lähikylästä saapunut mainari hävisi valtaukseltaan löytyneitä kultahippujaan. Raudanluja kuusikko suuntasi varmoin askelin tiskille, jonka ääressä kyyppari toivotti heidät koruttomasti tervetulleeksi. ”Illan kamariorkesteri saapui, laske olutta!” -käski uhkaavalla äänenpainolla kuudesta miehestä isoin, Peter Goatriver. Kyyppari murahti ja alkoi laskemaan janoiselle trubaduurille tuota maltaista, kylmää juomaa ilmoittaen, ettei luuttuja ja ämyreitä sovi alkaa vielä estraadille kantamaan, koska kohta alkaisi provinssinmestaruusottelu kansallisurheilulajissa, jota paikalliset alkuasukkaat olivat saapuneet sankoin joukoin saluunan näköradiosta seuraamaan.

Kuusi kohtalonkourimaa desperadopelimannia päättivät siirtyä viereiseen tavernaan syömään illallista ja odottelemaan otteluiden päättymistä. Kun ikuisuuksiin venynyt urheilujuhla saatiin näköradiosta sammumaan, aloitti pelimannit valmistelun illan esitystä varten. Hikoilevat miehet kantoivan tuskasta vääristynein kasvoin painavia äänilaitteita ja hilavitkuttimia rautahevosen sisuksista estradille ja alkoivat pystyttämään tuomiopäivän metelikoneita saluunan kanta-asiakkaiden ihmetellessä. Kun härvelit oli kasassa, aloitti kamariorkesterin rummunlyöjä Clas Chesterfield helvetillisen takomisen ja äänensekoittajalla toiminut orkesterin äänenpaineista vastannut Dan Borgstone sääti vipujen ja laitteiden avulla tämän kapellin siedettävän kuuloiseksi. Kun Clas sai lyömäsoittimiensa kunnon todettua, kävi vielä loputkin pelimanneista säätämässä oman luuttunsa ja äänihaavinsa esityskuntoon.

Mölyvälineet saluunan orkesterikorokkeella

Mölyvälineet saluunan orkesterikorokkeella


Orkesterin desperadot miehittivät äänenpainetarkistuksen jälkeen baarin takahuoneen, jossa ilma seisoi kuin juhannussalko pakkasyönä. Siellä miehet odottivat illan esitystä jännittyneinä kuin tähystäjän niska. Yhtyeen keskimmäinen luutunräplääjä Ron Grover lähti viemään rummunlyöjä Clasin rautahevosen talliin, jotta Clas saisi nautittua illan viskiannoksensa jännityksen hälventämiseksi. Tämän jälkeen hikisessä takahuoneessa alkoi kohota se kaiuan kaivattu tunnelma.

Kello alkoi lähentelemään puoltayötä kuin Katolinen pappi kuoripoikaa, joten desperadojen oli aika astua estradille. Jännittyneet miehet tarttuivat soittimiinsa ja rummunhakkaaja Clas laski ensimmäisen lauluesityksen käyntiin. Performanssi oli alkanut. Orkesterikorokkeelta huomasi välittömästi, että tuttuja kasvoja ei ollut paikalla kuin kourallinen, mutta soittomiesten ihmeeksi paikalliset alku-asukkaat olivat ryhtyneet raivoisaan ilonpitoon. Paikalliset löivät käsiä yhteen ja laittoivat jalalla koreaksi kuin ensihumalaa juovat marakatit! Tämä piiskasi lopunkin väsymyksen ja jännityksen desperadojen harteilta ja he soittivat luuttujaan ja ämpäreitään henkiensä edestä! Orkesterin isoimmalla luutulla veivannut, alataajuuksien säälimätön kurittaja Andy Black veivasi soittimestaan säveliä suoraan juhlayleisön tanssijalkoihin serkkunsa Paz Blackin laulaessa paikallisten naaraiden pikkuhousuja märiksi!

Kun villi show oli päättynyt, alkoi tuossa yhtäkkiä maailman mukavimmaksi paikaksi muuttuneessa takahuoneessa juhlat! Tulilientä meni ja meno kävi hurjaksi! Yksi toisensa jälkeen desperadot katosivat yöhön jättäen jälkeensä nyyhkyttäviä kaunottaria. Huhut kertovat, että orkesterin vasemmasta luutusta vastannut Matt Black olisi jonkun kaksijalkaisen saluunasta mukaansakin kaapannut. Mutta huhut ovat huhuja…niistä huolimatta tämä tarina on tosi!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

StreetBar95 28.3.2014

Kolmas kerta StreetBarissa vuoden sisään, MIKÄ ETTEI! Me ei olla soitettu striitissä vielä yhtään huonoa keikkaa, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Illan epistolana oli legendaarisen vanhan rouvan supporttibileet, joiden tarkoitus oli kerätä varoja bussin pitämiseksi keikkakunnossa vielä vuosia. Rouva on kuljettanut legendaarisia Varsinais-Suomalaisia yhtyeitä aina Bogart Companysta Sigiin. Myös erään State of Emergency -nimisen yhtyeen jäsenet ovat kuluttaneet persettään bussin penkeillä.

Mukana meiningeissä oli Kosken nuoret hurjat, Kodittomat, joita olimme tapahtuman järjestäjälle suositelleet illan toiseksi bändiksi ja jumankekka, että Kodittomat hoitivat oman slottinsa miehekkäästi! Soundcheckkiä varjosti perjantaibingon aiheuttama aikataulun kireys, mutta tsekit saatiin puljattua mukavasti bingon ja baarivisan molemmin puolin.

Kodittomat, eli ”Kädettömät” aloittivat illan väkevällä rässimetallilla, jossa oli aistittavissa myös mausteita perinteisemmästä rokista ja punkista. Allekirjoittanut katsoi keikan haltioissaan eturivistä ja pyöritteli niskan jumiin jo ennen omaa vetoa. Ei haittaa! Kodittomilla oli seuraavana päivänä keikka Turku Bandstandin finaalissa Klubilla, joissa poijjaat tulivatkin hienosti toiseksi ja pokkasivat Turku Rock Academy -jäsenyyden takataskuihinsa!

Kello läheni puolta yötä ja oli meidän vedon vuoro. Lavalle meno tuntui melko epämukavalta Kodittomien keikan jälkeen, koska heidän akti ei kyllä jättänyt ketään kylmäksi. Alkukeikka sujuikin meiltä vähän kankeasti soiton ollessa melko epäskarppia, mutta muutaman biisin jälkeen alkoi nivelet luistaa ja meininki kohota. Jätimme muutaman hitaamman biisin tällä kertaa pois settilistasta, joten setti oli melko riehakas alusta loppuun, joka näkyi myös meiningissä! Bändi oli loppukeikkaa kohden jo liekeissä ja ilta huipentui jälleen kerran Blizkrieg Bobin aikana tapahtuneeseen laulutaiteilijan Crowd Surfiin! Rock’N’Roll!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

RokBar 19.3.2014

Masan puhelin soi tiistai-iltana kymmenen maissa. Linjan toisesta päästä kuuluu hätääntynyt miesääni. Itkuisen ja sekavan vuodatuksen seasta Matti rekisteröi sanat ”sairastapaus”, ”auttakaa”, ”huomenna” ja ”keikka”. Tyynen rauhallisesti Masa ilmoittaa bänditovereilleen, että huomisen Vimman vedon lisäksi illalle puski keikka RokBarissa sairastapauksen vuoksi keikan peruuttaneen Drop the Pilotin korvaajina. Tämähän kävi jätkille mainiosti!

Vimmassa soittelut menivät alkuillasta suoraan sanottuna päin helvettiä, joten Turku Bandstandin finaalipaikan sai ansaitusti Big Sky Theory, onnittelut heille! Pettyneinä omaan suoritukseen suoritimme roudauksen Vimmasta 30 metriä Aurakatua pitkin alamäkeen RokBariin, jossa paikanpäällä odotteli omaa keikkaansa Hangman’s VooDoon jätkät, joiden seuraan istuimme RokBarin ”bäkkärille” odottelemaan illan vetoja.

”Hänkkärit” soittiva ekana ja heidän veto oli aivan saakelin hyvä. Jätkät louhivat rokkia menemään sellaisella raivolla, että meillä alkoi puntit tutisemaan bäkkärillä! Hangman’s VooDoon sälleillä ei ollut keikkasetissä yhtään huonoa tai edes keskinkertaista biisiä, vaan kaverit vetivät anteeksipyytelemätöntä ja rouheaa Rock’n’Rollia alusta loppuun. Viimeisenä biisinä hänkkärit veivasivat tuoreen sinkkujulkaisunsa Dope:n, jota allekirjoittanut on kuunnellut YouTubesta sen verran, että kertsin sanoja pystyi tapailemaan mukana. Loistava keikka!

Keikka heti Vimman pettymyksen jälkeen oli meille hyvää ”terapiaa”, joten päätimme ottaa keikasta kaikki irti. Skarppasimmekin soittoa aivan jumalamattomasti. Vimman vetoon verrattuna tuntui, että lauteilla olisi ollut eri bändi. Käytimme vanhaa hyväksihavaittua kikkaa, ja vedimme heti alkuun ehkä setin nopeimmat ja räkäsimmät biisit, joka toimii meille kuin adrenaliiniruiske keikan alkuun! Huomasimme myös jälleen kerran sen, että isot ja ”siistit” lavat ovat meille vielä vähän vieraita, koska RokBarin hivenen ahdas ja pimeä stage tuntui miljoonasti kotoisammalta kuin Vimman isot ja viimeisen päälle hyvällä kalustolla varustetut lauteet.

Keikka meni kaikinpuolin hyvin. Keskiviikkoilta selvästi rajoitti vähän yleisön paikallesaapumista ja aikaa promoamisellekaan ei juuri jäänyt, koska tosiaan keikka sovittiin edellisenä iltana. Silti vedon jälkeen oli hyvä fiilis ja paita läpimärkä, joka on yleensä hyvän keikan merkki. RokBar on myös mahtava paikka vetää. Hyvä PA ja mukava henkilökunta takaavat kyllä loistavat puitteet live-esiintymisille!

Ei kai mulla muuta, tack och adjö!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

1 2