Prockis 2.8.2014

Rakas päiväkirja..

Yksi keikkarapsa jäi välistä kirjoittamatta, mutta tosiaan käytiin kesäkuun puolessavälissä jälleen Liedon Efesissä veivaamassa setillinen rokkenrollia. Ei isommin kerrottavaa, vähän vähemmän porukkaa kuin aikaisemmilla Efesin keikoilla, mutta meininki oli hyvä ja hauskaa pidettiin tälläkin kertaa.

Liedon keikan jälkeen SoE asetti perseensä reilun kuukauden keikkapaussille, jonka aikana käytiin reeniksellä läpi (minkä helteiltä jaksettiin) vähän uutta materiaalia. Hyvää settiä tulossa, ei malttais odottaa että saadaan veivata uutta matskua keikoilla! Prockiksen keikalle ei vielä lähetty raakileilla sähläämään.

Keikkapaikkana Prockis on tuore ja tervetullut rokkibaari Salon keskustassa, josta lähes kaikki livemusiikkia tarjonneet juottolat ovat kuihtuneet pois. Baari on vajaa parisataa ihmistä vetävä kuppila, jonka takanurkasta löytyy muutaman neliön lava. Itse paikasta ei jäänyt kyllä mitään pahaa sanottavaa, henkilökunta oli huippua ja yleisöäkin riitti!

Aloitimme keikan vähän ennen puoltayötä ja keikkapaussista johtuen jännitysmomentti oli melko korkealla. Meidän tapauksessa tämä on vain valtavan hyvä juttu. Menimme lavalle valtavalla latauksella ja keikka lähti melkoisella rytinällä käyntiin!! Tokan biisin aikana saimme huijattua humalaisen juhlakansan jorailemaan ja mukavasti väki lavan edessä koko keikan ajan viihtyikin!

Lavalla oli n. 78 – 236 astetta lämmintä ja hiki lensi kuin humalainen tukinuittaja ristiaallokossa! Keikan jälkeen oli ihan mieletön fiilis ja hilpeyttä aiheutti hovimiksaajamme Danielin tarinat keikan aikaisista vaikeuksista. Katosta silmään tippunut rappaus asetti miksaajalle aivan uusia haasteita nuppien vääntämiseen! Ei malta odottaa, että päästään parin viikon päästä Porttiin katsomaan miten Hämeenkadulla osataan Rokkailla!


Rokattiin rappaukset katosta!

Rokattiin rappaukset katosta!


Kiitoksia Salo ja Prockis, toivotaan baarille pitkää ikää ja menestystä, musiikkihan on kuitenkin parasta livenä!! Tattikset myös hovimiksaaja Danielille & ACH:lle, tulemme käyttämään palvelujasi jatkossakin!! 😉

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

St. Ranta 30.5.2014

Päästiin kerrankin pois Varsinais-Suomesta! State of Emergency poistui tällä kertaa Satakuntaan ja Säkylään, jossa illan rock-shown tapahtuma-areenana toimi St.Ranta -niminen anniskeluravintola. Matka taitettiin tällä kertaa miksaajasetä Danielin bussilla, joka on Turun autokorin valmistama, Aura -mallinen vanha linjaliikennebussi Volvon tekniikalla. ”Vanha Rouva” nimellä kulkeva bussi on kuljettanut artisteja aina Paula Koivuniemestä Bogart Companyn kautta Sigiin, joten luonnollisena jatkumona oli tällä kertaa State of Emergencyn vuoro nauttia rouvan kyydeistä.

Bussi reeniksen pihassa

Bussi reeniksen pihassa

Matka kulki Turusta Vanhan Rouvan lepopaikan kautta Kyröön treenikselle, jossa todettiin treeniksen pihan olevan melko ahdas bussille. Tämä pidensi roudausmatkaa useilla metreillä. Kun mölyvälineet ja mölymiehet oli saatu lastattua kyytiin, oli aika suunnata nokka kohti Säkylää. Matkan varrelta kyytiin napattiin vielä Shades of Nowhere -bändistä tuttu alapään veivaaja Timppa.

Paikanpäällä nopea roudaus, työläs soundcheck ja odottelua. Odotellessa saimme St. Rannan henkilökunnalta makoisat makkaraperunat, jotka hotkittin ennätysajassa tuulensuojaan. Bussi toimi oivana bäkkärinä, jossa jutut huononi tasaista tahtia keikan lähentyessä. Bussin ikkunasta oli myös oiva seurata sisäänlipuvaa juhlakansaa, joka tuntui olevan melkoisessa seipäässä juhlapaikalle saapuessa. Toimii meille hyvin! Porukkaa saapui kiitettävä määrä paikalle, jopa enemmän kuin aluksi uskallettiin odottaa.

Lava kasattuna

Lava kasattuna

Keikka päräytettiin käyntiin puolenyön jälkeen ja ensimmäisen biisin aikana kaatui tuopillinen olutta Pasin kitaravahvistimen päälle. Onneksi minkäänlaista yskimistä/käyntihäiriötä ei styrkkariin tullut. Noin puoleenväliin settiä asti tunnelma oli melko odottava, mutta loppupäässä settiä ihmiset laittoivat tanssilattialla jalalla koreasti. Oli villi tunne soittaa Hård Råckia hirveällä ryminällä ja yleisö tanssi humppaa tanssilattialla. Noh, meillehän tämäkin käy!

Keikan jälkeen kello lähenteli pilkkua kuin rottweiler postinkantajaa, joten purkuhommia ei tarvinnut kauaa odotella. Kamat pakattiin auton niiden toimesta, jotka olivat tarpeeksi selvinpäin kyseistä operaatiota varten. Takaisin treeniksellä vasta aamun valjettua, josta kamojen purun jälkeen osa lähti vielä Turkuun bussin kanssa. Allekirjoittanut lähti parin tunnin silmien ummistamisen jälkeen ajelemaan polttareihin, jotka venyivät pilkkuun asti. Ei ollut kovin levännyt olo viikonlopun jälkeen!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Basso 24.5.2014

Huhhuh mikä viikonloppu!

Perjantaina koko SoE:n seurakunta suunnisti helteessä treenikselle, jossa Lauantain setti veivattiin kertaalleen läpi. +30C yhdistettynä villiin ja viriiliin rock’n’rolliin laittoi hien virtaamaan, joten päätimme treenien jälkeen suunnistaa pikavauhtia läheiselle uimamontulle huuhtomaan hikiset vartalomme virkistävässä luonnonlähteessä. Komean kesäillan kruunuksi soittelimme lammen rannalla myös pienen akkarisession, jonka jälkeen todettiin, että munien puhaltelu saa luvan riittää ja häivyimme porukalla Marttilan Kuokantalolle katsastamaan Kodittomien ja Stone Monolithin keikat!

Tälläkään kertaa ei bändit jättäneet kylmäksi. Ei nämä pumput turhaan Turku Bandstandissa pärjänneet! Kodittomien rautainen Thrashiin nojautuva mättö oli viimeisen päälle skarpisti soitettua ja jätkien lavatouhusta näkee, että soittaminen on kivaa! Tämä fiilis välittyi kyllä yleisönkin puolelle ja niskat tuli eturivissä pyöritettyä ns. lukkomoodiin. Stone Monolith vetäsi myös järkyttävän varman ja jykevän keikan. Jätkien Stoner Rock murahti tajuttoman hyvillä soundeilla kuulijoiden korviin ja tukat pyöri kuin daavidin linko!

Lauantain keli ei ollut astettakaan perjantaita kylmempi ja aloittelimme päivän heittelemällä frisbeetä reeniksellä. Kun koko porukka saatiin paikalle, vetästiin ehkä eilistäkin hikisemmät treenit, jonka jälkeen pakattiin Lasun ahkio täyteen soittopelejä ja suunnattiin kohti Varissuota, tuota Turun valovoimaisinta lähiötä! Kävimme tiputtamassa backlinen lavalle ja omat soittopelit bäkkärille, jonka jälkeen suuntasimme kohti Pasin pornoluolaa. Odotteluohjelmana toimi Suomi – Tshekki MM-semifinaali, jonka Suomi hienosti voitti!

Matsin jälkeen liukenimme pikavauhtia takaisin Bassoon, jossa illan ensimmäinen bändi, September Signals aloitti juuri sopivasti! September Signalsin nuoret lahjakkuudet soittivat hyväntuulista indierokkia, joka oli mitä mahtavin illan avaus! Toisena bändinä lauteille astui Pittihärkä, joka veti jonkunnäköistä rap ja rock crossoveria. Jätkillä oli pelipaidat ja hauskanpito tuntui olevan ykkössijalla, mikä on täysin oikea prioriteetti näissä hommissa! Pittihärkä valittiin myös hienosti illan toiseksi kovimmaksi bändiksi ja samalla neljän joukkoon, josta valitaan esiintyjä Karjurock -festareille!

Pittihärän jälkeen lauteille astui vähän vanhempaa herrasväkeä sisältänyt Left Hand Job. Äijät päräyttivät ilmoille asiallisen kuuloista ränttätänttärokkia, joka ainakin allekirjoittaaneella alkoi tuntumaan kaljajanon tunteena kitalaessa! Neljäntenä bändinä Basson hikisille lauteille kapusi Wide Wide, jota en valitetattasti ehtinyt katsomaan/kuuntelemaan kovin tarkasti, koska aloimme valmistautumaan omaan keikkaan takahuoneessa. Takahuoneeseen kaikui seinien läpi kuitenkin asiallisenkuuloista Grungea!

Sitten koitti pitkän odotuksen jälkeen vihdoin State of Emergencyn aika kavuta lauteille. Aikataulu oli pahasti myöhässä, joten roudaus näytti vähän 110m aitajuoksun piirimestaruusvälieriltä. Pikaisen kamojen kasaamisen jälkeen katsottiin nopeasti linjacheck kitaroiden osalta, sekä monitorimiksaus soittajille. Tämän jälkeen soittajat bäkkärille ja alkunauha soimaan. Saimme kovan tsempin päälle takahuoneessa ja keikka sujui samassa hurmoksessa alusta loppuun! Hikeä valui litratolkulla ja virtaa riitti riehumiseen sekä bändillä lavalla, että yleisöllä tanssilattialla! Aikataulu tosin löi kirveellä pari biisiä settilistan lopusta pois, joten Russian Roulette sai luvan olla tänään viimeinen biisi. Hyvin se toimi näinkin.

Keikan jälkeen Bad New Musicin edustaja, suomen pitkätukkaisin kalju Ari-Matti Toivonen julkaisi illan kärkibändit, jotka menisivät kahden muun bändin joukkoon odottamaan valintaa Karjurockiin. Toiseksi tuli edellä mainittu Pittihärkä ja illan kärkiryhmä löytyi tällä kertaa State of Emergencystä. Hitto, kerrankin voitettiin jotain? 😀

Loppuviikosta pitäisi selvitä, mikä bändi löytää itsensä Festarikeikalta kesäkuussa. Sitä odotellessa pittää varmaan vähän treenata ja valmistautua Perjantaina valloittamaan Säkylä. Ei mulla muuta.

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Moision Olkkari 26.4.14

Tuona aamuna kuusi uudisraivaajaa ratsastivat hiljaa ruosteisella rautahevosella aamuauringon hohtaessa uhkaavana horisontissa. Heidän uurteisilta kasvoiltaan saattoi aistia jännittyneen tunnelman, jota ei rikkonut edes rautahevosen uumenista korviin raskaana kantautuva Heavy Metal musiikki. Heistä jokainen tiesi mitä tuleman pitää, joten turhia sanoja ei tarvittu. Viimein, lähes loputtoman matkanteon jälkeen kuusikko saapui määränpäähän ja nousi ratsailta. He asettuivat huomaamattaan riviin ja nostivat katseensa yhtäaikaisesti saluunan oven yläpuolella olevaan kylttiin. Hatut päistänsä ottaen he lukivat kyltistä tekstin, ”Moision Olkkari”.

Miehet astuivat sisään saluunaan ja ohittivat kuluneen pokeripöydän, jossa lähikylästä saapunut mainari hävisi valtaukseltaan löytyneitä kultahippujaan. Raudanluja kuusikko suuntasi varmoin askelin tiskille, jonka ääressä kyyppari toivotti heidät koruttomasti tervetulleeksi. ”Illan kamariorkesteri saapui, laske olutta!” -käski uhkaavalla äänenpainolla kuudesta miehestä isoin, Peter Goatriver. Kyyppari murahti ja alkoi laskemaan janoiselle trubaduurille tuota maltaista, kylmää juomaa ilmoittaen, ettei luuttuja ja ämyreitä sovi alkaa vielä estraadille kantamaan, koska kohta alkaisi provinssinmestaruusottelu kansallisurheilulajissa, jota paikalliset alkuasukkaat olivat saapuneet sankoin joukoin saluunan näköradiosta seuraamaan.

Kuusi kohtalonkourimaa desperadopelimannia päättivät siirtyä viereiseen tavernaan syömään illallista ja odottelemaan otteluiden päättymistä. Kun ikuisuuksiin venynyt urheilujuhla saatiin näköradiosta sammumaan, aloitti pelimannit valmistelun illan esitystä varten. Hikoilevat miehet kantoivan tuskasta vääristynein kasvoin painavia äänilaitteita ja hilavitkuttimia rautahevosen sisuksista estradille ja alkoivat pystyttämään tuomiopäivän metelikoneita saluunan kanta-asiakkaiden ihmetellessä. Kun härvelit oli kasassa, aloitti kamariorkesterin rummunlyöjä Clas Chesterfield helvetillisen takomisen ja äänensekoittajalla toiminut orkesterin äänenpaineista vastannut Dan Borgstone sääti vipujen ja laitteiden avulla tämän kapellin siedettävän kuuloiseksi. Kun Clas sai lyömäsoittimiensa kunnon todettua, kävi vielä loputkin pelimanneista säätämässä oman luuttunsa ja äänihaavinsa esityskuntoon.

Mölyvälineet saluunan orkesterikorokkeella

Mölyvälineet saluunan orkesterikorokkeella


Orkesterin desperadot miehittivät äänenpainetarkistuksen jälkeen baarin takahuoneen, jossa ilma seisoi kuin juhannussalko pakkasyönä. Siellä miehet odottivat illan esitystä jännittyneinä kuin tähystäjän niska. Yhtyeen keskimmäinen luutunräplääjä Ron Grover lähti viemään rummunlyöjä Clasin rautahevosen talliin, jotta Clas saisi nautittua illan viskiannoksensa jännityksen hälventämiseksi. Tämän jälkeen hikisessä takahuoneessa alkoi kohota se kaiuan kaivattu tunnelma.

Kello alkoi lähentelemään puoltayötä kuin Katolinen pappi kuoripoikaa, joten desperadojen oli aika astua estradille. Jännittyneet miehet tarttuivat soittimiinsa ja rummunhakkaaja Clas laski ensimmäisen lauluesityksen käyntiin. Performanssi oli alkanut. Orkesterikorokkeelta huomasi välittömästi, että tuttuja kasvoja ei ollut paikalla kuin kourallinen, mutta soittomiesten ihmeeksi paikalliset alku-asukkaat olivat ryhtyneet raivoisaan ilonpitoon. Paikalliset löivät käsiä yhteen ja laittoivat jalalla koreaksi kuin ensihumalaa juovat marakatit! Tämä piiskasi lopunkin väsymyksen ja jännityksen desperadojen harteilta ja he soittivat luuttujaan ja ämpäreitään henkiensä edestä! Orkesterin isoimmalla luutulla veivannut, alataajuuksien säälimätön kurittaja Andy Black veivasi soittimestaan säveliä suoraan juhlayleisön tanssijalkoihin serkkunsa Paz Blackin laulaessa paikallisten naaraiden pikkuhousuja märiksi!

Kun villi show oli päättynyt, alkoi tuossa yhtäkkiä maailman mukavimmaksi paikaksi muuttuneessa takahuoneessa juhlat! Tulilientä meni ja meno kävi hurjaksi! Yksi toisensa jälkeen desperadot katosivat yöhön jättäen jälkeensä nyyhkyttäviä kaunottaria. Huhut kertovat, että orkesterin vasemmasta luutusta vastannut Matt Black olisi jonkun kaksijalkaisen saluunasta mukaansakin kaapannut. Mutta huhut ovat huhuja…niistä huolimatta tämä tarina on tosi!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

StreetBar95 28.3.2014

Kolmas kerta StreetBarissa vuoden sisään, MIKÄ ETTEI! Me ei olla soitettu striitissä vielä yhtään huonoa keikkaa, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta. Illan epistolana oli legendaarisen vanhan rouvan supporttibileet, joiden tarkoitus oli kerätä varoja bussin pitämiseksi keikkakunnossa vielä vuosia. Rouva on kuljettanut legendaarisia Varsinais-Suomalaisia yhtyeitä aina Bogart Companysta Sigiin. Myös erään State of Emergency -nimisen yhtyeen jäsenet ovat kuluttaneet persettään bussin penkeillä.

Mukana meiningeissä oli Kosken nuoret hurjat, Kodittomat, joita olimme tapahtuman järjestäjälle suositelleet illan toiseksi bändiksi ja jumankekka, että Kodittomat hoitivat oman slottinsa miehekkäästi! Soundcheckkiä varjosti perjantaibingon aiheuttama aikataulun kireys, mutta tsekit saatiin puljattua mukavasti bingon ja baarivisan molemmin puolin.

Kodittomat, eli ”Kädettömät” aloittivat illan väkevällä rässimetallilla, jossa oli aistittavissa myös mausteita perinteisemmästä rokista ja punkista. Allekirjoittanut katsoi keikan haltioissaan eturivistä ja pyöritteli niskan jumiin jo ennen omaa vetoa. Ei haittaa! Kodittomilla oli seuraavana päivänä keikka Turku Bandstandin finaalissa Klubilla, joissa poijjaat tulivatkin hienosti toiseksi ja pokkasivat Turku Rock Academy -jäsenyyden takataskuihinsa!

Kello läheni puolta yötä ja oli meidän vedon vuoro. Lavalle meno tuntui melko epämukavalta Kodittomien keikan jälkeen, koska heidän akti ei kyllä jättänyt ketään kylmäksi. Alkukeikka sujuikin meiltä vähän kankeasti soiton ollessa melko epäskarppia, mutta muutaman biisin jälkeen alkoi nivelet luistaa ja meininki kohota. Jätimme muutaman hitaamman biisin tällä kertaa pois settilistasta, joten setti oli melko riehakas alusta loppuun, joka näkyi myös meiningissä! Bändi oli loppukeikkaa kohden jo liekeissä ja ilta huipentui jälleen kerran Blizkrieg Bobin aikana tapahtuneeseen laulutaiteilijan Crowd Surfiin! Rock’N’Roll!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

RokBar 19.3.2014

Masan puhelin soi tiistai-iltana kymmenen maissa. Linjan toisesta päästä kuuluu hätääntynyt miesääni. Itkuisen ja sekavan vuodatuksen seasta Matti rekisteröi sanat ”sairastapaus”, ”auttakaa”, ”huomenna” ja ”keikka”. Tyynen rauhallisesti Masa ilmoittaa bänditovereilleen, että huomisen Vimman vedon lisäksi illalle puski keikka RokBarissa sairastapauksen vuoksi keikan peruuttaneen Drop the Pilotin korvaajina. Tämähän kävi jätkille mainiosti!

Vimmassa soittelut menivät alkuillasta suoraan sanottuna päin helvettiä, joten Turku Bandstandin finaalipaikan sai ansaitusti Big Sky Theory, onnittelut heille! Pettyneinä omaan suoritukseen suoritimme roudauksen Vimmasta 30 metriä Aurakatua pitkin alamäkeen RokBariin, jossa paikanpäällä odotteli omaa keikkaansa Hangman’s VooDoon jätkät, joiden seuraan istuimme RokBarin ”bäkkärille” odottelemaan illan vetoja.

”Hänkkärit” soittiva ekana ja heidän veto oli aivan saakelin hyvä. Jätkät louhivat rokkia menemään sellaisella raivolla, että meillä alkoi puntit tutisemaan bäkkärillä! Hangman’s VooDoon sälleillä ei ollut keikkasetissä yhtään huonoa tai edes keskinkertaista biisiä, vaan kaverit vetivät anteeksipyytelemätöntä ja rouheaa Rock’n’Rollia alusta loppuun. Viimeisenä biisinä hänkkärit veivasivat tuoreen sinkkujulkaisunsa Dope:n, jota allekirjoittanut on kuunnellut YouTubesta sen verran, että kertsin sanoja pystyi tapailemaan mukana. Loistava keikka!

Keikka heti Vimman pettymyksen jälkeen oli meille hyvää ”terapiaa”, joten päätimme ottaa keikasta kaikki irti. Skarppasimmekin soittoa aivan jumalamattomasti. Vimman vetoon verrattuna tuntui, että lauteilla olisi ollut eri bändi. Käytimme vanhaa hyväksihavaittua kikkaa, ja vedimme heti alkuun ehkä setin nopeimmat ja räkäsimmät biisit, joka toimii meille kuin adrenaliiniruiske keikan alkuun! Huomasimme myös jälleen kerran sen, että isot ja ”siistit” lavat ovat meille vielä vähän vieraita, koska RokBarin hivenen ahdas ja pimeä stage tuntui miljoonasti kotoisammalta kuin Vimman isot ja viimeisen päälle hyvällä kalustolla varustetut lauteet.

Keikka meni kaikinpuolin hyvin. Keskiviikkoilta selvästi rajoitti vähän yleisön paikallesaapumista ja aikaa promoamisellekaan ei juuri jäänyt, koska tosiaan keikka sovittiin edellisenä iltana. Silti vedon jälkeen oli hyvä fiilis ja paita läpimärkä, joka on yleensä hyvän keikan merkki. RokBar on myös mahtava paikka vetää. Hyvä PA ja mukava henkilökunta takaavat kyllä loistavat puitteet live-esiintymisille!

Ei kai mulla muuta, tack och adjö!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

1 2 3 4