Klubi 15.11.2014

Rock for Zanzibar, n.190 myytyä lippua ja mukana menossa myös Softcore Suicide, Sinful Society ja Bad King!!

SUFO-projektin järjestämä Rock for Zanzibar järjestettiin edellisestä Dynamossa toteutetusta tapahtumasta poiketen tällä kertaa Turun Klubilla, jossa rehellisesti sanottuna oli n. 100x paremmat puitteet ko. tapahtuman järjestämiselle. Klubin Ilta -kerros oli juuri sopivan kokoinen ja äänentoisto yms. diipadaapa on asiallisen ammattitasoista!

SoE:n päivä alkoi normaalin keikkapäivän tapaan, eli treenikselle aamulla ja setti kertaalleen läpi. Sen jälkeen kamat läjään ja autoon. Kun työt on tehty, seuraa huvi! Meidän tapauksessa se tarkoittaa bändin iskän, Jarin grillaamia makkaroita ja perinteistä ruokapöydän ympärillä otettua yhteiskuvaa! Perkule, näistä kuvista pitää joskus julkaista joku kollaasi. Niitä on nimittäin kymmeniä! 😀

Päivän ensimmäinen onnistuminen. Saavuimme Klubille sovittuna aikana ja kasasimme backlinen pikavauhtia. Myös muut illan yhtyeet olivat paikalla ajoissa, joten soundcheckit saatiin alkamaan hyvissä ajoin.

Päivän toinen onnistuminen. Soundcheckit menivät mielestäni liian sujuvasti. Kaikki sujui kuin oppikirjassa. Jokaikinen ääniketjun elementti instrumenteista monitoreihin ja PA-ämyreihin toimi kertaheitolla ja pätkimättä tahi kiertämättä. Muutaman testibiisin aikana jokainen bändi sai lavasoundin kohdalleen ja miksaaja saliäänen pelittämään. Näin mutkattomasti ei ole SoE:n keikkahistorian aikana varmaan yksikään äänenpaineentestaus mennyt ja nyt oli tosiaan neljä bändiä liipasimella, mikä asettaa vielä omat haasteensa äänimöröille. Tänään ko. mörkö oli kyllä asiansa osaava ammattilainen! Tattikset vielä sinne suuntaan!

Päivän kolmas onnistuminen. Soundcheckkien jälkeen kaikki neljä bändiä istui bäkkärillä lähes sylikkäin, ahdasta kun tuppasi olemaan. Heti kärkeen kävi selväksi että kemiat kohtasivat hyvin ja yhteinen, väsynyt, eettisesti sekä poliittisesti epäkorrekti huumori jaksoi naurattaa keikkojaan odottavia Rock-opetuslapsia koko pitkän illan.

Päivän neljäs onnistuminen. Keikat. Jumaliste miten hyvää rokkia oli tarjolla koko illan. En jaksa alkaa erittelemään jokaista keikkaa erikseen, koska samoja ylisanoja ei kukaan jaksa kovin montaa kertaa lukea läpi. Yleisö ilmestyi paikalle kuin tyhjästä Softcore Suiciden keikan alussa ja oli täysin rinnoin meiningissä mukana heti paikalle saavuttuaan! Sinful Societyn räime oli taattua kuritusta mielettömällä asenteella yleisön päälle syljettynä! Bad King vetäsi tunnelmallista, törkeän tiukoilla stemmalaulannoilla maustettua, hyväsoundista rokettirollia ja me soitettiin sitten sitä meitin kolmen kitaran räminää. Tosin tällä kertaa taidettiin kyllä soittaa vähän normaalivetoja skarpimmin, koska väenpaljoudesta ja muiden yhtyeiden jäätävän kovista keikoista johtunut tärinä ja kuumotus oli tällä kertaa hyvin vahvasti läsnä.

Päivän viides onnistuminen. Koko ilta päätyi isoon joukkoon kaikkensa antaneita iloisia ihmisiä. Veikkaan että tästä tuli kyllä jokaiselle paikalla olleelle rokkikukolle ja kanalle jollain tavalla ikimuistoinen keikka, koska tällainen kokonaisvaltainen success on melko harvinainen ilmiö näinä kylminä aikoina. Toivottavasti yleisö muistaisi myös illan samanlaisena hurmoksena kuin allekirjoittanut. Tattista vaan paikalle saapuneille ja ole hyvä Zanzibar, veikkaanpa nimittäin, että SUFO-projekti sai kerättyä melkoisesti odotettua enemmän riihikuivaa tukemaan projektinsa toteuttamista. Which is nice!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Haarikka 4.10.2014

State of Emergency päätti jälleen lähteä reenikseltä rajan yli Auraan, jossa lava jaettiin Delayheadin ja Arkadian kanssa. Tai oikeastaan lava jaettiin Delayheadin kanssa ja Arkadia soitteli toisella lavalla omilla kamoillaan siinä vieressä kivasti.

Tätä iltaa oli odotettu kauan, koska puhetta Delayheadien kanssa yhteiskeikan soittamisesta oli ollut ilmoilla jo todella pitkän aikaa ja Haarikka osoittautui sopivaksi paikaksi tämä akti toteuttaa. Vuokrasimme hovimiksaajamme Danielin kautta kunnon ääni- ja valokaluston paikanpäälle, jotta saisimme järjestettyä unohtumattoman Rock’n’Roll -elämyksen.

Haarikan takahuonetarjoilu oli kohdillaan. Ahdas ja jaettu bäkkäri takasi myös takuuvarman luokkaretkitunnelman keikkoja odotellessa. Ensimmäisenä bändinä soitti Arkadia, jonka setti sisälsi tarttuvaa metallinjytinää. Äijillä oli mukana valtava lavarakennelma, josta muodostui bändin logo, maustettuna ajattoman tyylikkäillä PAR-valoilla! Pitää myös kiittää bändin asennetta yleisöä kohtaan, joka ilmeni desibelien pitämisenä koko keikan ajan siedettävillä tasoilla. Kaikenkaikkiaan Arkadia soitti kyllä hyvän keikan!

Arkadian jälkeen toiselle lavalle kapusi Delayhead. Dilsapäitten setti oli takuuvarmaa pommitusta ihan mielettömän hyvillä soundeilla. Pieni takaisku koettiin keikalla kun omaa lavaansa purkaneet Arkadian jätkät nappasivat vahingossa toiselta lavalta sähköt irti. Tämä ei juurikaan menoa haitannut, vaan töpseli takaisin seinään ja seuraava biisi käyntiin! Viivepäät heittivät mielettömän kovan setin, jonka jälkeen alkoi kyllä puntti tutista. Eihän moisen aktin jälkeen voi itse vetää mitään puolivillaista rokkihuttua!

Meidän settimme alkoikin pienoisen jännityksen alla, mutta ko. jännite takaa yleensä aina melkoisen latauksen itse keikalle. Räimimme biisit läpi kovalla sykkeellä ja yleisö tanssi ja riehui kuin vesikauhuiset apinat metsäpalon alla! Kaikenkaikkiaan kiva keikka ja mahtava yleisö!

Taiteilija kohtaa yleisön..

Taiteilija kohtaa yleisön..


Keikan jälkeen alkoi se perinteinen nesteytys ja paskanjauhaminen illan muiden bändien kanssa, joka päättyi Vahtimestarin ilmoitukseen roudaamisen aloittamisen tärkeydestä, koska joskus kuulemma pitäisi päästä kotiinkin. Latasimme spurttivaihteen silmään ja heitimme kamamme pakuun ja poistuimme kumit vinkuen kuka minnekin. Joku lähti kuulemma Forssaan. Saatanan hullu.

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Oluthuone 60 20.9.2014

Herätys tapahtui liian aikaisin ja liian mukavasta pedistä. Edellisenä iltana soitettu Hevimestan keikka painoi kropassa ja pienet rokkarin alut olivat saastuttaneet hotellihuoneen ilmatilan yön aikana. Onneksi tiedossa oli mainio ja virkistävä hotelliaamiainen ennen tienpäälle siirtymistä!

Aamupalalla Oulussa

Aamupalalla Oulussa


Koska olimme vähäsen edellä aikataulusta, päätimme etsiä Oulusta musiikkiliikkeen, josta saimme Masalle uuden kitarahihnan edellisenä iltana rikkoutuneen tilalle. Löysimme myös levykaupan, josta haimme pelastusta tulevalle ajotaipaleelle kohti Kokemäkeä. Tuoreet levylöydökset aiheuttivat myös Megadethin Risk -levylle pikaisen lentomatkan vuokra-automme kabiinin halki ja aina ikkunasta ulos asti.

Pienen univajeen takia ajomatka Oulusta kokemäelle oli vähintäänkin levoton ja juttujen taso sitä luokkaa, että nykyaikainen reality-tv:kin vaikuttaa laatuviihteeltä sen rinnalla. Onneksi kepeän tunnelman lannisti risteysalueelle salakavalasti sijoitettu photo booth, jonka ottama kuva oli yllättävän kallis.

Lopulta päädyimme Kokemäelle, jossa totesimme olevan Pienin lava, missä kuunaan olemme soittaneet. Sen ei annettu lannistaa, joten kasasimme kamat ja jäimme odottamaan illan ääniaalloista yleisön suuntaan vastannutta henkilöä paikalle, jotta saisimme soundcheckin käyntiin.

Checkin jälkeen siirryimme takahuoneeseen odottelemaan illan vetoa ja totesimme yhdessä ja erikseen, että ihmisiä valuu paikalle ihan jumalaton määrä. Pieni Oluthuone oli loppujenlopuksi aivan piukassa paikallisia ja tämä jos mikä lämmitti soittajien mieltä! Keikka soitettiin läpi vailla sen suurempia kommelluksia ja tunnelma oli huomattavasti Oulun keikkaa rennompi. Keikan jälkeen aukesi korkit ja rento jutustelu paikallisten kanssa jatkui lähes pilkkuun asti, jolloin suoritimme pikaisen kamojen purun ja (lähes kaikki) poistuivat Kokemäeltä vihdoinkin kotiin.

Toivottavasti saamme mahdollisuuden tehdä tämänkaltaisia Road Trippejä useamminkin! Tällaisessa reissaamisessa tällä porukalla on kyllä mahtava luokkaretkitunnelma ja uusissa paikoissa on älyttömän siistiä soittaa! Tosin jos viikonlopun reissun jälkeen on niin puhki kuin itse olin, miten ihmeessä jotkut jaksaa vetää useamman kuukauden rundeja? Pistetään harjoittelun puutteen piikkiin…

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Hevimesta 19.9.2014

Tervehdys rakkaat internetin kuuntelijat!

Yritän tässä muistella parin kuukauden takaista Oulunreissuamme, joka on laiskuuttani jäänyt arkistoimatta. Toivottavasti jotain kirjoittamisen arvoista ko. reissusta kuitenkin mieleen on jäänyt! Tämä keikka tuli melko nopealla aikataululla Bad New Musicin kautta, mutta onneksi kaikilla aikataulut natsasi ja käytännön järjestelytkin saatiin ajoissa hoidettua.

Keikkamyyjämme Arska sai meille sumplittua vielä lauantaille keikan Kokemäelle, joten eeppinen viikonloppu oli tiedossa! Ahdoimme torstai-iltana liian paljon tavaraa liian pieneen vuokra-autoon ja suuntasimme perjantaiaamuna kananhuudon aikaan tien päälle.

Road Tripin tunnelmia..

Road Tripin tunnelmia..


Auton cd-soitin ei aluksi toiminut, mutta plektrojen, hyvien hermojen ja pyhän hengen avulla mokoma vekotin saatiin pysymään päällä. Tässä kohtaa huomasimme, että ketään ei ottanut yhtäkään CD-levyä mukaan ja katkennut radioantenni välitti huonolla kuuluvuudella pelkästään merisäätä ja metsäradiota. Onneksi hanskalokerosta löytyi kokonaista kaksi levyä joltain (luultavasti kuurolta) unohtuneena. Toinen oli kokoelma 50-luvun rokettirollia, jolla lähdimme liikkeelle. Kolme varttia samaa läskibassokuviota ja beboblalunaa kuunneltuamme pidimme kriisipalavarin, jossa päätimme suorittaa nopean äänilevyn vaihdon. Toinen levy oli Megadethin paskin albumi Risk, joka hampaita kiristellen kuunneltiin läpi, koska ei ollut muutakaan.

Loputtoman ajomatkan jälkeen saavuimme Ouluun, josta Hevimesta löytyi yllättävän helposti. Aloitimme roudauksen ja totesimme tilan olevan mitä mainioin paikka soittaa rockenrollia. Ääni ja valokalusto oli vähintäänkin riittävä ja lavalla oli ihan kivasti tilaakin, joskin keskellä lavaa oleva tolppa vähän jarrutti Iron Maiden -sprinttejä lavan halki. Checkki saatiin raavittua mukavasti läpi ja päästimme illalla ensin esiintyvän, paikallisen V.E.O.Min tekemään omaa checkkiään.

Soundcheckin jälkeen menimme ensimmäistä kertaa bändin historiassa hotellihuoneeseen odottelemaan iltaa. Voi veljet mitä rokkikukkoilua! Kävimme Bad New Musicin Oulun päässä keikkamyyntiä tekevän Tonin kanssa syömässä, jonka jälkeen painelimme katsomaan V.E.O.Min keikkaa. Äijät soittelivat makoisaa riffirokkia ja metallia. Joukossa oli myös muutama tyylikäs coverkiskaisukin, jotka saivat kivasti jalkoja tamppaamaan lattiaan!

V.E.O.Min lopetettua settinsä, oli aika suorittaa nopea vaihto. Kamat saatiin nopsasti iskuun ja jätkät suuntasivat yläkertaan halailemaan ja tsemppaamaan toisiaan keikkaa varten. Keikka lähti mukavasti liikenteeseen, mutta pian selvisi, että paikanpäälle ei ollut saapunut kovinkaan paljon ihmisiä ja lavan edustalla oli varsin hiljasta. Sen ei annettu häiritä!

Setin alkuvaiheissa Matilta katkesi kitarasta hihna, jolloinka Matti soitti loppukeikan Pasin varakitaralla, millä ei ollut ikinä ennen soittanut yhtäkään biisiä. Hyvin Matti kuitenkin urakasta suoriutui vaikkakin keikan jälkeen oli lähellä ettei ko. Jackson mennyt näytöstyyliin palasiksi Hevimestan stagen turva-aitaan. Loppukeikasta porukkaa sentään vähän jalkautui lavan edustalle ja hymyä aiheutti varsinkin erään hyvin kyseenalaisessa juhlakunnossa olevan paikallisen alkuasukkaan koreografia, jossa vauhtia haettiin välillä ihan lattiakosketuksesta asti.

Keikan jälkeen suoritettiin pikainen purku ja auto vietiin parkkiin, jolloin allekirjoittanutkin sai nautittua muutaman hyvin ansaitun ohrapirtelön ennen nukkumaanmenoa.

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

RokBar 6.9.2014

Mitä tästäkin illasta nyt kirjottais. Mahtavata oli taas kerran! RokBar on helposti Turun asiallisin baari!! Tunnelma on aina kuin kotiin menisi (hyvään kotiin?) ja henkilökunta on mitä mainiointa!

Tällä kertaa saimme kunnian toimia Doom Unitin lämppärinä, joten odotettavissa oli, että urallaan jo pitserian nurkkia kiertävästä demobändistä vähän pidemmälle tarponut pumppu tulee vetämään RokBarin joka nurkkaa myöten täyteen! Voi veljet, että kutkutti!

Sen lisäksi, että Doom Unitilla on rosterissaan kasa radiohittejä ja ukkojen saundi on täyttä terästä, he osoittautuivat mielettömän mukaviksi ihmishenkilöiksi. Soundcheckistä alkaen tuntui yhteinen sävel löytyvän äijien kanssa ja touhuaminen hyvässä seurassa oli parasta! Saimme myös lainata Doomien soittokamoja ja voi pojat että Mesa Boogien kaapit potki!!

Meidän keikka alkoi kovalla rypistyksellä, mutta ilmassa oli pientä ylilatautumisen hajua joka sai sormet taas eksymään väärille laatikoille ja kompit kääntymään. Yleisö oli kaikesta huolimatta kivasti mukana, joten eiköhän meidän lämppäripesti tullut täytettyä!

Koska keikka alkoi jo 2300, jäi meille kerrankin arvokasta peliaikaa baarin puolella! Paikanpäällä oli taas lauma ystäviä ja tuttuja, joten tuli komeasti juhlittua pilkkuun asti!

Nyt tämä runoilijapoika painuu nukkumaan. Aamulla lähdetään ennen metsonlentoa keikalle Ouluun!

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

Portti 16.8.2014

Hämeenkatu, tuo Turun Broadway! Tämänkertaisen Rock’n’Roll aktin eksakti lokaatio sijoittui juurikin tuonne vanhan pääkaupunkimme Sunset Stripille ja sen legendaariseen rokkiluolaan, Porttiin. Mukana menossa oli Rust n’ Rage -niminen loistava yhtye, jonka bongasimme Koff Rock kilpailusta ja pyysimme jätkiä meidän kanssa Porttiin villitsemään nuorisoa.

Ilta eteni totuttuun tapaan ylipitkäksi venyneellä kasauksella ja checkillä, jonka jälkeen alkoi jälleen loputon odottaminen. Odottaminen kuitenkin palkittiin, koska ekana lauteille astunut Rust n’ Rage soitti mielettömän hyvän keikan! Porista kotoisin oleva bändi iski nälkäisen yleisön tanssijalkoihin kuin Indiana Jonesin ruoska natsiupseerin ukkomauseriin ja kansa vaati bändiltä kiivaasti encorea keikan päätteeksi!

Rustien keikan jälkeen juhlakansa tuntui olevan nälkäinen ja oman keikan alkua ei meinannut millään malttaa odotella. Latasimme bäkkärillä itsemme täyteen intoa ja painelimme hirveiden aplodien saattelemana ”lavalle”, joka portissa oli pieni kuin buddhamunkin perse. Se ei kuitenkaan menoa haitannut! Yleisö lauloi joitain biisejä niin kovaa mukana, että PA jäi jalkoihin!!

Viimeinen biisi oli tuttuun tapaan Blitzkrieg Bob, mutta tällä kertaa yleisö ryntäsi lavalle laulamaan ja siitähän ne bileet vasta alkoi! Loppuillasta en muista mitn.

Share : facebooktwittergoogle plus
pinterest

1 2 3 4